Korkein oikeus viittasi kauppalain esitöihin (HE 93/1986 vp, s. 128) ja katsoi, että traktoreiden korjaus- ja kuljetuskustannukset olivat tyypillisiä tuotevahinkoja, joissa oli kyse kauppalain 67 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta muun omaisuuden kuin myydyn tavaran vahingoittumisesta johtuvasta välillisestä vahingosta. Edelleen korkein oikeus katsoi, että myös asian selvittämisestä aiheutuneita vahinkoja eli polttoöljynäytteiden tutkimisesta laboratoriossa aiheutuneita kustannuksia oli pidettävä välillisenä vahinkona, koska kustannukset liittyivät tässä tapauksessa yksinomaan välilliseksi vahingoksi katsotun vahingon ja sen korvattavuuden selvittelyyn.

Kauppalain mukaan oikeus korvaukseen välillisistä vahingoista edellyttää sitä, että virhe tai vahinko on joko johtunut huolimattomuudesta myyjän puolella tai että tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut. Näin ollen ja ottaen huomioon, että korkeimmassa oikeudessa ei enää vedottu vastuuperusteena myyjän huolimattomuuteen, arvioitavaksi tuli, oliko myyjä vastuussa ostajalle aiheutuneesta välillisestä vahingosta sillä perusteella, että myyjän on katsottava antaneen myydyn polttoöljyn laadusta ja soveltumisesta käyttötarkoitukseensa kauppalaissa tarkoitetun erityisen sitoumuksen.

Korkein oikeus viittasi kauppalain esitöihin (HE 93/1986 vp, s. 94) ja katsoi, että kauppalain säännös myyjän antamasta erityisestä sitoumuksesta on tarkoitettu laajentamaan välillisten vahinkojen korvattavuutta tyypillisesti sellaisissa tapauksissa, joissa tavaran erityiset ominaisuudet ovat niin tärkeitä ostajalle, että niihin on kiinnitetty kauppaa tehtäessä huomiota, tai joissa myyjä on erityisesti tuonut ilmi tavaran jonkin ominaisuuden. Korkeimman oikeuden mukaan pelkästään siitä, että myyjä on tiennyt ostajan aikovan käyttää ostamaansa polttoöljyä tuotteen normaaliin käyttötarkoitukseen, ei seuraa, että yhtiön olisi katsottava antaneen erityisen sitoumuksen siitä, että polttoöljy ei sisällä epäpuhtauksia, jotka voivat aiheuttaa vikoja työkoneisiin. Sen sijaan ostajalla olisi korkeimman oikeuden mukaan tullut olla myyjän nimenomaisen ilmoituksen tai muiden kaupanteko-olosuhteiden perusteella erityinen, tavanomaisista polttoöljyn ostamiseen liittyvistä tilanteista poikkeava aihe edellyttää, että polttoöljy on puhdasta, jotta kyseessä olisi ollut kauppalaissa tarkoitettu myyjän erityinen sitoumus. Näin ollen korkein oikeus katsoi, ettei myyjä ollut kauppalain nojalla vastuussa vahingon korvaamisesta.

Uusi ennakkopäätös selventää rajanvetoa välillisten ja välittömien vahinkojen välillä sekä välillisten vahinkojen korvattavuuden edellytyksiä myyjän antaman erityisen sitoumuksen perusteella. Ennakkopäätöksen perusteella tuotevahingot voivat kauppalain jaottelun mukaisesti tulla lähtökohtaisesti korvattavaksi ainoastaan välillisenä vahinkona. Edelleen välillisten vahinkojen korvattavuus kauppalaissa tarkoitetun myyjän erityisen sitoumuksen perusteella edellyttää, että tavaran erityisiin ominaisuuksiin on kauppaa tehtäessä kiinnitetty joko myyjän tai ostajan toimesta nimenomaista huomiota ja että tavara on jo kaupantekohetkellä poikennut siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut (ks. tältä osin myös KKO 2001:77). Ennakkopäätöksessä todetuin tavoin tällöin on yleensä kysymys erityisesineen kaupasta, minkä johdosta velvollisuus välillisten vahinkojen korvaamiseen kauppalain nojalla edellyttää muutoin usein huolimattomuutta myyjän puolella.