Tasavallan presidentti on vahvistanut 29.12.2016 julkisia hankintamenettelyjä koskevat uudet lait. Hankintalain kokonaisuudistus perustuu EU:n julkisia hankintoja koskeviin direktiiveihin, jotka hyväksyttiin helmikuussa 2014. Suomessa hallituksen esitys hankintamenettelyä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 108/2016 vp) annettiin eduskunnalle 22.6.2016 ja asia lähetettiin lähetekeskustelun jälkeen talousvaliokunnan käsiteltäväksi. Lakiehdotukset hyväksyttiin eduskunnassa joulukuussa 2016 talousvaliokunnan antaman mietinnön mukaisina. Lait astuvat voimaan 1.1.2017.

Hankintalainsäädännön kokonaisuudistuksen tavoitteena on muun muassa yksinkertaistaa ja joustavoittaa hankintamenettelyjä, tehostaa julkisten varojen käyttöä sekä parantaa pk-yritysten asemaa hankintamenettelyissä. Uudistuksen myötä oikeuskäytännössä vahvistettuja linjauksia on siirretty suoraan lakitekstiin. Seuraavassa esitellään joitakin keskeisiä muutoksia.

Yksi olennaisista lainsäädäntömuutoksista koskee sidosyksikköhankintojen eli ns. in house -hankintojen sääntelyä. Tällaiset hankinnat koettiin ongelmallisina hankintalainsäädännön ja kilpailun vääristämisen estämistä koskevien tavoitteiden näkökulmasta. Hankintayksikkö ei voi jatkossa ostaa omistamaltaan yhtiöltä tavaroita tai palveluita kilpailuttamatta, mikäli yhtiön ulosmyynnin osuus ylittää 5 prosenttia sen liikevaihdosta. Lisäksi ulosmyynnille on asetettu euromääräinen 500 000 euron suuruinen yläraja.

Uusi sääntely pyrkii myös vähentämään tarjouskilpailuista aiheutuvaa hallinnollista taakkaa kansallisia kynnysarvoja nostamalla. Lisäksi kansallisten hankintojen ja sote-hankintojen osalta säätely kevenee huomattavasti. Tavaroiden ja palveluiden hankintojen kansallinen kynnysarvo kaksinkertaistuu 30 000 eurosta 60 000 euroon. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kynnysarvo puolestaan nousee 100 000 eurosta 400 000 euroon. Rakennusurakoiden kansallinen kynnysarvo säilyy nykyisessä 150 000 eurossa. Hallinnollista taakkaa on tarkoitus vähentää myös hankintamenettelyyn liittyvien tarjoajia ja ehdokkaita koskevien selvitystoimenpiteiden yksinkertaistamisella.

Lisäksi, uudistuksen tarkoituksena parantaa etenkin pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin hankintoihin, sillä uudistunut sääntely tarjoaa entistä enemmän mahdollisuuksia tarjota vain osasta kokonaisuutta. Tähän liittyen hankintayksikkö velvoitetaan perustelemaan päätös olla jakamatta hankintaa pienempiin osiin.

Voimassa olevassa hankintalaissa neuvottelumenettelyn käyttö on ollut erittäin rajattua, erityisaloilla neuvottelumenettelyä on voitu käyttää vapaasti. Neuvottelumenettely on julkisten hankintojen avoimuuden kannalta haasteellinen menettely, koska neuvottelumenettelystä ei ole säännelty kovin yksityiskohtaisesti. Uudistuksen myötä neuvottelumenettelyn käyttö muuttuu laajamittaisemmaksi, sillä neuvotteluja voidaan käydä aina, kun hankintayksikön tarpeita ei voida tyydyttää markkinoilta suoraan löytyvillä ratkaisuilla. Uuden sääntelyn mukaan tarjousperusteisen neuvottelumenettelyn ja kilpailullisen neuvottelumenettelyn käyttöedellytykset ovat täysin samat.

Tarjouksiin liittyen hankintayksiköllä on jatkossa nykyistä laajemmat mahdollisuudet pyytää täydennyksiä ja täsmennyksiä tarjoajilta ja ehdokkailta. Oikeuskäytäntöön perustunut epäolennaisten puutteiden ja virheiden korjaaminen sallitaan lain nimenomaisella säännöksellä. Hankintalain noudattamisen valvonta puolestaan on jatkossa kilpailu- ja kuluttajaviraston velvollisuutena.

Usein yritykset kokevat osallistumisen julkiseen hankintamenettelyyn hallinnollisesti raskaaksi pakottavan sääntelyn ja muotovaatimusten johdosta. Ennakolta arvioiden kansallisten ja sote-hankintojen osalta hankintayksiköillä on hyvät mahdollisuudet keventää hankintamenettelyjä. EU-hankintojen osalta sääntely ei välttämättä saavuta tätä tavoiteta.  Yritykset toivovat myös, että julkiset toimijat olisivat avoimempia uusille innovaatioille ja toimijoille. Toivottavasti uudistunut lainsäädäntö vastaa näihin tarpeisiin käytännössä.