Työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä luovutti ehdotuksensa hankintalain uudistamiseksi työministerille 13.5.2015. Mietintö sisältää kaksi lakia (laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista sekä erityisalojen hankintalaki). Uudistuksen taustalla ovat huhtikuussa 2014 annetut EU:n julkisia hankintoja koskevat direktiivit. Hankintalainsäädännön kokonaisuudistuksen tavoitteena on muun muassa yksinkertaistaa ja joustavoittaa hankintamenettelyjä, tehostaa julkisten varojen käyttöä sekä parantaa pk-yritysten asemaa hankintamenettelyissä. Uudistuksen myötä oikeuskäytännössä vahvistettuja linjauksia on siirretty suoraan lakitekstiin. Seuraavassa on esitelty joitakin tärkeimpiä muutoksia.

Uudistuksen myötä etenkin pk-yritysten mahdollisuudet osallistua julkisiin hankintoihin tulevat helpottumaan, sillä sääntelyuudistus tarjoaa entistä enemmän mahdollisuuksia tarjota vain osasta kokonaisuutta. Tähän liittyen hankintayksikölle ehdotetaan velvoitetta perustella päätös olla jakamatta hankintaa pienempiin osiin. Mietinnössä ehdotetaan myös, että hankintamenettelyyn liittyviä tarjoajille ja ehdokkaille syntyviä selvitystoimenpiteitä yksinkertaistettaisiin. Yrityksille myönteisiin uudistuksiin kuuluu myös, että jatkossa vain voittaneelta tarjoajalta vaadittaisiin selvitykset sen taustoista ja tarjouskilpailuun osallistuvilta riittäisi vakuutus vaatimusten täyttymisestä. Tarjousmenettelyn aikana ehdokkaan/tarjoajan soveltuvuus osoitettaisiin yhteisellä eurooppalaisella hankinta-asiakirjalla, joka riittäisi osoitukseksi soveltuvuutta koskevien vaatimusten täyttymisestä ja poissulkemisperusteiden soveltumattomuudesta.

Voimassa olevassa hankintalaissa neuvottelumenettelyn käyttö on ollut erittäin rajattua, erityisaloilla neuvottelumenettelyä on voitu käyttää vapaasti. Neuvottelumenettely on julkisten hankintojen avoimuuden kannalta haasteellinen menettely, koska neuvottelumenettelystä ei ole säännelty kovin yksityiskohtaisesti. Uudistuksen myötä neuvottelumenettelyn käyttö helpottuu ja selkeytyy, sillä neuvotteluja voitaisiin käydä aina, kun hankintayksikön tarpeita ei voitaisi tyydyttää markkinoilta suoraan löytyvillä ratkaisuilla. Siten neuvottelumenettelyä voitaisiin käyttää kaikissa muissa paitsi ns. bulkkituotteiden ostossa. Ehdotuksen mukaan tarjousperusteisen neuvottelumenettelyn ja kilpailullisen neuvottelumenettelyn käyttöedellytykset ovat täysin samat. Myös neuvottelujen käyminen selkeytyy, sillä neuvottelujen kulkua on tarkoitus säännellä nykyistä tarkemmin.

Tarjouksiin liittyen hankintayksiköllä olisi jatkossa nykyistä laajemmat mahdollisuudet pyytää täydennyksiä ja täsmennyksiä tarjoajilta ja ehdokkailta. Lisäksi oikeuskäytäntöön perustunut epäolennaisten puutteiden ja virheiden korjaaminen sallittaisiin lain nimenomaisella säännöksellä. Uudistuksen jälkeen hankintayksiköllä ei olisi velvollisuutta hylätä tarjouksia kokonaisuuden kannalta vähämerkityksellisen virheen tai puutteen johdosta. Sallittua olisi esimerkiksi pyytää tarjoajaa korjaamaan tarjouksessa oleva muoto-virhe, kuten puuttuva allekirjoitus tai pyytää tarjoajaa täsmentämään hinnoittelua koskeva virhe, kuten väärä hinnoitteluyksikkö taikka ilmeinen hinnan suuruusluokkaa koskeva virhe (pilkkuvirhe tai vastaava), joka on esimerkiksi pääteltävissä muusta tarjouksesta. Sallittua ei sen sijaan olisi pyytää täsmennyksiä, korjauksia ja täydennyksiä siten, että menettelyllä olisi olennainen vaikutus ehdokkaan tai tarjoajan asemaan. Siten hankintayksikön ei olisi edelleenkään sallittua esimerkiksi pyytää tarjoajaa täydentämään tarjousta tarjousajan päättymisen jälkeen pyytämällä tarjoajaa vaihtamaan tarjotun tarjouspyynnön vastaisen tuotteen.

Yritysten osalta keskeistä on, että julkiset toimijat tekevät hankintansa avoimesti. Kun tavoitteena on hankintamenettelyn yksinkertaistaminen, kynnysarvojen nostamiselle on luonnollisesti paineita. Mietinnössä ehdotetaan, että kansallisia kynnysarvoja nostetaan lukuun ottamatta rakennusurakoita ja eräitä työvoimahallinnon koulutuspalveluja. Esimerkiksi tavara- ja palveluhankintojen alarajaa on ehdotettu kaksinkertaistettavaksi. Myös laatukysymyksiin tullaan kiinnittämään jatkossa enemmän huomiota, sillä mietinnössä esitetään, että hankintayksikön tulee perustella päätöksensä käyttää muissa kuin tavarahankinnoissa pelkkää halvinta hintaa valintaperusteena. Uudistuksen tarkoituksena on kiinnittää hankintayksikön huomiota erityisesti hankinnan laadullisiin näkökohtiin.

Usein yritykset kokevat osallistumisen julkiseen hankintamenettelyyn hallinnollisesti raskaaksi pakottavan sääntelyn ja muotovaatimusten johdosta. Toisaalta yritykset toivovat, että julkiset toimijat olisivat avoimempia uusille innovaatioille ja toimijoille. Toivottavasti uudistuva lainsäädäntö vastaa uudistustarpeisiin käytännössä. Lainsäädäntö ei tälläkään hetkellä estä yrityksiä markkinoimasta palveluitaan julkisille toimijoille hankintamenettelyjen ulkopuolella. Jos yritys osallistuu hankinnan valmisteluun, julkisen toimijan on varmistettava, että kilpailu ei vääristy varsinaisessa hankintamenettelyssä. Saatujen kokemusten perusteella yritysten ja julkisten toimijoiden keskinäinen vuoropuhelu edesauttaa julkisten hankintojen tavoitteiden toteutumista, eikä siis vuoropuhelua kannata unohtaa jatkossakaan.

Hallituksen esitys eduskunnalle hankintalainsäädännön uudistamiseen liittyen on tarkoitus antaa siten, että uudistukset tulisivat voimaan keväällä 2016.