Veikko Palotie -palkinto annettiin Jere Lehtioksalle

Jo kymmenettä kertaa jaettu Veikko Palotie -tutkielmapalkinto annettiin tänä vuonna LL.M. (MICL) Jere Lehtioksalle tutkielmastaan ”Big Data as an Essential Facility: the Possible Implications for Data Privacy”. Paulon Säätiö ja Merilampi myöntävät palkinnon vuosittain ansiokkaasta oikeustieteen pro gradu ‑tutkielmasta, joka on elinkeinoelämän näkökulmasta mielenkiintoinen. Palkinto sisältää Veikko Palotie -mitalin ja 4 000 euron suuruisen apurahan.

Tutkielman Merilammella arvioinut kilpailu- ja EU-oikeusryhmän osakas Satu-Anneli Kauranen perusteli valintaa seuraavasti: Jeren aihevalinta osuu hyvin ajan ilmiöihin. Se yhdistää laajalti viimeaikaisen keskustelun kohteena olevan Big Datan ja sen kilpailuoikeudellisen arvioinnin määräävän markkina-aseman tilanteissa ja toisaalta toukokuussa voimaantulleen tietosuoja-asetuksen eli GDPR:n vaatimukset. Näistä aiheista hyvin laadittu gradu on kiinnostava sekä yritysten että yksityishenkilöiden näkökulmasta.

Palkinto luovutettiin Jerelle eilen järjestetyssä Veikon päivässä. Jere on valmistunut kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta. Hän on suorittanut lisäksi City University of Hong Kongissa oikeustieteellisen tutkinnon Bachelor of Laws with Honours.

Tiivistelmä pro gradu -tutkielmasta Big Data as an Essential Facility: the Possible Implications for Data Privacy

(kirjoittanut: Jere Lehtioksa)

Pro gradu -tutkielmani aiheena ovat kilpailuoikeuden ja tietosuojalainsäädännön väliset rajapinnat ja mahdolliset ristiriidat liittyen henkilötietoja sisältävän Big Datan jakamiseen yritysten toimesta.

Gradussani tutkin sitä, voidaanko kilpailuoikeudellisessa mielessä määräävässä markkina-asemassa olevia yrityksiä velvoittaa jakamaan dataa kilpailijoilleen. Lisäksi gradussani pohditaan sitä, voiko tällainen datan jakaminen rikkoa tietosuojalainsäädännön säännöksiä koskien luonnollisten henkilöiden henkilötietojen suojaa.

EU:n kilpailuoikeus kieltää yrityksiä käyttämästä väärin määräävää markkina-asemaansa.  Ottaen huomioon Big Datan merkityksen yritysten liiketoiminnalle, voi syntyä tilanteita, joissa Big Dataa hallussaan pitävällä yrityksellä ei ole intressiä jakaa dataa kilpailijoillensa. Tyypillinen kilpailuoikeudellinen haitallinen vaikutus tällaisessa tilanteessa on se, että yritykset eivät voi kilpailla määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kanssa, koska näillä ei ole verrattavaa määrää dataa hallussaan.

Jotta määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voitaisiin velvoittaa kilpailuoikeuden periaatteiden mukaan jakamaan datansa kilpailijoille, tulee ensin määrittää voiko datasta muodostua ns. avainasema, jota ilman kilpailijat eivät voi toimia markkinoilla. Vastaus tähän kysymykseen riippuu datan luonteesta ja sen käyttötarkoituksesta. Lisäksi markkinoiden rakenne ja markkinoille tulon esteet vaikuttavat arvioinnin lopputulokseen.  Täten kategorista vastausta kysymykseen datan luonteesta avainasemana ei voida antaa vaan arvio edellyttää tapauskohtaista analyysia markkinoiden luonteesta ja datan merkityksestä kyseisillä markkinoilla.

Toisaalta Big Datan pakkojakamiseen liittyy useita käytännön haasteita. Ensinnäkin tulee huomioida hallinnolliset haasteet kuten pääsyn jatkuvuuden hallinta ja valvonta. Lisäksi pääsyn käytännön toteuttaminen kuten datan toimitustapa saattaa osoittautua haasteelliseksi. Myös pääsyehdot tulee määritellä tarkasti. Asian ytimessä on kuitenkin mahdollinen vahinko dataa hallussa pitävien yritysten kannustimille panostaa Big Datan analysointiin ja sitä kautta innovaatioon, mikäli ne joutuvat jakamaan dataansa kilpailijoille.

Yritysten jakaessa Big Dataa kolmansille osapuolille tulee niiden noudattaa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (”GDPR”) sääntelyä henkilötietojen käsittelyä koskien. GDPR asettaa useita reunaehtoja henkilötietoja sisältävän datan käsittelylle tässä kontekstissa. Henkilötietojen käsittelylle tulee aina olla olemassa jokin GDPR:ssä määritelty oikeusperuste. Big Datan jakamisen yhteydessä oikeusperusteen määrittelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota käsittelyasetelman monimutkaisuuden vuoksi. Lisäksi GDPR:n mukaan henkilötietoja saadaan käyttää muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon ne alun perin kerättiin, ellei henkilöltä saada suostumusta käsittelyyn muihin tarkoituksiin. GDPR asettaa henkilötietoja käsittelevälle taholle eli rekisterinpitäjälle informointivelvoitteita suhteessa niihin luonnollisiin henkilöihin, joiden henkilötietoja käsitellään (”rekisteröity”).

Ratkaisuina tietosuojasääntelyn asettamiin rajoituksiin voidaan nähdä ainakin datan oikeaoppinen anonymisointi, sillä GDPR:n sääntelyä ei sovelleta tietyt kriteerit täyttävään anonymisoituun dataan. On kuitenkin syytä huomata anonymisoinnin vaikutus datan käytettävyyteen ja sitä kautta arvoon. Toisaalta GDPR antaa tietyissä tilanteissa rekisteröidyille oikeuden saada omat henkilötietonsa siirrettyä rekisterinpitäjän järjestelmästä toisen rekisterinpitäjän järjestelmiin. Kyseessä olevan siirto-oikeuden vaikutus jäänee kuitenkin rajatuksi, sillä kyseessä on vain yhden rekisteröidyn henkilötietojen siirto eikä koko datamassan siirto.

Edellä kuvattu tilanne heikentää markkinoilla toimivien yritysten oikeusvarmuutta, sillä yritykset saattavat syyllistyä GDPR:n asettamien velvoitteiden rikkomiseen, mikäli ne jakavat dataa kilpailijoilleen tai kilpailuoikeuden sääntelyn rikkomiseen, mikäli ne kieltäytyvät jakamasta dataa tietosuojanormien nojalla. Lisäksi datan jakamisen toteuttaminen saattaa osoittautua haastavaksi. Olisi tarpeen harkita säädettäväksi sektorikohtaista säätelyä, jotta yritysten on mahdollista noudattaa kilpailuoikeuden ja tietosuojan normeja samanaikaisesti jakaessaan Big Dataa kilpailijoilleen.

Lue lisää Veikko Palotie -palkinnosta.