Horisontaalisissa ryhmäpoikkeusasetuksissa ja suuntaviivoissa on useita kehityskohteita

Euroopan komissiossa on meneillään kilpailijoidenvälisten eli horisontaalisten ryhmäpoikkeusasetusten ja niitä koskevien suuntaviivojen arviointi- ja uudistamistyö. Voimassa olevien horisontaalisia tutkimus- ja kehityssopimuksia (T&K-sopimukset) sekä erikoistumissopimuksia koskevien ryhmäpoikkeusasetusten voimassaolo päättyy 31.12.2022, joten komission on päätettävä niiden jatkosta.

Horisontaalisten ryhmäpoikkeusasetusten kattamat sopimukset

Sopimus, joka kuuluu edellä mainittujen ryhmäpoikkeusasetusten soveltamisalaan, on sallittu. Siihen ei sovelleta Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen (SEUT) 101 (1) artiklaa eli kyseessä ei ole kielletty kilpailunrajoitus, vaikka sopimus kilpailunrajoituksen sisältäisikin. Horisontaalista yhteistyötä koskevat komission suuntaviivat puolestaan ohjeistavat ryhmäpoikkeusasetusten tulkinnassa ja antavat hyödyllistä, joskin rajallista, ohjeistusta esimerkiksi kilpailijoiden väliseen tietojenvaihtoon liittyviin kysymyksiin. Selkeät säädökset ja ohjeet ovat tärkeitä, koska yritysten ja muiden talouden toimijoiden on itse arvioitava, onko niiden sopimus kielletty SEUT 101 (1) artiklan perusteella vai sallittu esimerkiksi ryhmäpoikkeusasetuksen perusteella.

Arvioita nykyisistä säännöistä – useita kehityskohteita

Komissio julkaisi 6.5.2021 laatimansa valmisteluasiakirjan, joka sisältää yhteenvedon horisontaalisia ryhmäpoikkeusasetuksia ja suuntaviivoja koskevan arvioinnin tuloksista. Tulokset perustuvat laajaan sidosryhmien kuulemiseen, jonka tarkoituksena oli kerätä tietoa ryhmäpoikkeusasetusten ja suuntaviivojen toimivuudesta käytännössä.

Arvion mukaan horisontaaliset ryhmäpoikkeusasetukset ja suuntaviivat ovat edelleen merkityksellisiä, koska ne lisäävät oikeusvarmuutta. Ryhmäpoikkeusasetusten niin sanotut safe harbour -säännökset tarjoavat yhdenmukaiset ehdot SEUT 101 artiklasta eli kielletyistä kilpailunrajoituksista poikkeamiseen verrattuna yleiseen ja hajanaiseen kansalliseen sääntelyyn. Säännökset ovat kuitenkin melko kapea-alaisia ja vaikeita tulkita. Tämä hankaloittaa yritysten mahdollisuuksia arvioida sääntöjen soveltuvuus niiden sopimuksiin. Säännökset eivät myöskään sovellu helposti uusille ja kehittyville aloille.

Horisontaalisissa ryhmäpoikkeusasetuksissa ja suuntaviivoissa onkin useita kehityskohteita ja niiden ajantasaistaminen on tarpeen. Erityisesti digitalisaatioon liittyvät kysymykset ja kestävän kehityksen tavoitteisiin pyrkivät sopimukset kilpailijoiden välillä ovat joko puutteellisia tai niitä ei ole lainkaan käsitelty nykyisissä säännöissä ja ohjeissa.

Markkinat ovat muuttuneet enenevästi digitaalisiksi eivätkä esimerkiksi suuntaviivat tarjoa ohjeistusta, joka soveltuisi uusiin, digitalisaation mahdollistamiin liiketoimintamalleihin ja yhteistyömuotoihin. Näihin liittyy useampia suuntaviivoissa käsittelemättömiä aiheita, kuten mahdollisuudet tietojen tai datan kokoamiseen, yhdistelemiseen ja jakamiseen. Myös erilaiset verkkojen yhteiskäyttösopimukset ja niihin liittyvä kilpailijoiden yhteistyö edellyttäisivät selvempää ohjeistusta. Kyseessä ovat usein kilpailua edistävät sopimukset.

Nykyohjeistus koskien esimerkiksi tietojenvaihtoa on ylipäänsä hyvin tiukkaa ja niiden soveltaminen käytännöntilanteisiin on tulkinnanvaraista. Komission onkin syytä arvioida uudelleen tietojenvaihtoa koskevaa ohjeistusta, jotta siitä on tosiasiallista käytännön hyötyä yrityksille.

Kestävän kehityksen tavoitteiden merkityksestä kilpailuoikeudellisen arvioinnin osana on keskusteltu laajalti viime aikoina, mutta toistaiseksi konkretian tasolle ei ole päästy. Selkeä ohjeistus siitä, missä tilanteessa ja laajuudessa kestävään kehitykseen liittyvät tavoitteet ja hyödyt voisivat tasapainottaa yritysten välisten sopimusten mahdollisia kilpailuhaittoja, on välttämätöntä. Soveltuvaa tai riittävää tapauskäytäntöä ei toistaiseksi ole, joten komission on jatkettava asian arvioimista esittääkseen näkemyksensä ryhmäpoikkeusasetusten tai suuntaviivojen luonnoksissa. Vaarana suuntaviivojen tasoisten ohjeiden osalta on, että ohjeistus jää liian yleisluontoiseksi tai ohueksi.

Markkinaosuuksiin perustuva ryhmäpoikkeusasetusten safe harbour -säännösten soveltaminen kilpailijoiden välisissä sopimuksissa jakaa edelleen sidosryhmien mielipiteitä ja niitä pidetään osin liian alhaisina. Nykyiset markkinaosuusrajat ovat 25 % (T&K-sopimuksissa) ja 20 % erikoistumissopimuksissa. Lisäksi suuntaviivojen mukaan yhteisostojärjestelyt ja kaupallistamissopimukset, joissa osapuolten markkinaosuus on enintään 15 %, eivät todennäköisesti rajoita kilpailua.

Selkeä markkinaosuusraja tuo oikeusvarmuutta, mutta ongelmaksi muodostuu usein markkinaosuuksien määritteleminen yritysten toimiessa puutteellisten tietojen varassa. Lisäksi nykyiset markkinaosuusrajat eivät huomioi T&K:ssa ja digitaalisilla markkinoilla jokseenkin tyypillisiä ’zero price markets’ -markkinoita, joilla merkittävälläkin toimijalla voi olla esimerkiksi hyvin alhainen tai ei lainkaan liikevaihtoa. Oletettavaa kuitenkin on, että myös jatkossa markkinaosuudet ovat merkityksellisiä ryhmäpoikkeusasetusten soveltamisessa, mutta niiden rinnalle voi tulla muita arvioitavia parametrejä.

Uudistyön eteneminen

Horisontaalisten ryhmäpoikkeusasetusten ja niitä koskevien suuntaviivojen arviointi- ja uudistamistyö jatkuu siten, että komissio seuraavassa vaiheessa harkitsee, annetaanko horisontaalisten ryhmäpoikkeusasetusten ja suuntaviivojen raueta, jatketaanko niiden voimassaoloaikaa vai tarkistetaanko niitä. Viimeinen vaihtoehto on valmisteluasiakirjassa esitettyjen havaintojen perusteella todennäköisin. Komissio onkin jo ilmoittanut julkaisevansa uudet ryhmäpoikkeusasetus- ja suuntaviivaluonnokset sidosryhmien kommentoitaviksi ensi vuoden alussa. Päivitetyt säännöt ja ohjeet tulevat oletettavasti voimaan nykyisten voimassaolon päättyessä vuoden 2022 lopussa.

Further information