Nollatuntisopimuksia koskeva lainsäädäntö muuttuu 1.6.2018. Muutos koskee ns. vaihtelevan työajan sopimuksia, eli nollatuntisopimuksia ja muita sopimuksia, joissa työaika on sovittu kiinteän työtuntimäärän sijasta liukuvana (esim. 10–20 tuntia / viikko) ja sopimuksia, joissa on sovittu, että työntekijä kutsutaan työhön tarvittaessa.

Lakiin tulee rajoituksia siitä, milloin vaihtelevasta työajasta saa sopia. Mikäli työnantajan työvoiman tarve on kiinteä, myös työaika on sovittava kiinteäksi. Jos työtä on tarjolla vaihtelevasti, voidaan työaikakin sopia vaihtelevaksi, mutta ei kuitenkaan todellista työaikaa pienemmäksi. Jos vaihtelevasta työajasta sovitaan työnantajan aloitteesta, työnantajan on annettava työntekijälle selvitys siitä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoimatarvetta. Säännöksen tarkoituksena on estää tilanteita, joissa työsuhdeturvaa pyritään kiertämään vaihtelevaa työaikaa koskevan ehdon kautta.

Tulevat muutokset koskevat myös nollatuntityötä tekevän työntekijän sairausajan palkkaa, irtisanomisajan palkkaa, sekä työvuoroluetteloa koskevia säännöksiä.

Lisätietoa: