Kysymys oli siitä, miten on tulkittava YSE 1998 73 §:n sopimusehtoa vaatimusten esittämisestä loppuselvityksessä ja oliko rakennuttaja menettänyt puhevaltansa, kun se ei ollut uudistanut korvausvaatimusta loppuselvityksessä.

Urakoitsija oli huolimattomuudellaan aiheuttanut vesivahingon, jonka johdosta rakennuttaja vaati korvausta muun muassa taloudellisesta vahingosta, joka oli aiheutunut liikevoiton menetyksestä. Rakennuttaja oli lähettänyt urakoitsijalle laskun vesivahingon johdosta, jota urakoitsija ei ollut maksanut, mutta ei myöskään riitauttanut.

Korvausvaatimus oli perusteeltaan ollut esillä urakan vastaanottotarkastuksessa. Vastaanottotarkastuksesta laaditussa pöytäkirjassa on otsikon ”Sopijapuolten toisiinsa kohdistamat vaatimukset” alle kirjattu ”Sprinkleriputkiston laukeamisesta 30.11.2007 rakennuttajalle mahdollisesti aiheutuvat kustannukset”. Vaatimus oli käsiteltävänä urakoitsijan vakuutusyhtiössä, kun urakan loppuselvitys toimitettiin. Asiassa on riidatonta, että vaatimusta ei ollut käsitelty urakan taloudellisessa loppuselvityksessä. Rakennuttajan vesivahingosta tekemää vaatimusta ei ollut merkitty urakoitsijan lopputilitykseen eikä tilaajan siihen antamaan vastineeseen. Loppuselvitystilaisuudesta laaditussa pöytäkirjassa on merkintä, ettei rakennuttajalla ole muita vaatimuksia. Urakoitsijan vakuutusyhtiö ilmoitti sittemmin, ettei se maksa vakuutuskorvausta välillisistä vahingoista, koska taloudellista vahinkoa menetetystä liikevoitosta ei ollut syntynyt. Urakoitsijan mukaan rakennuttaja oli menettänyt puhevaltansa, koska korvausvaatimusta ei ollut esitetty loppuselvityksessä, ja kieltäytyi maksamasta vaadittua korvausta.

Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko rakennuttaja menettänyt puhevaltansa vesivahingosta johtuvan vahingonkorvausvaatimuksen osalta, kun se ei ollut uudistanut vaatimustaan loppuselvityksessä. Urakoitsija ei ollut riitauttanut tilaajan laskussa esittämää vahingonkorvausvaatimusta eikä esittänyt sitä lopputilityksessään epäselvänä vaatimuksena. Vaatimus oli molempien osapuolten tieten ollut vakuutusyhtiön käsiteltävänä.

Urakkasopimukseen sovellettavan YSE 1998 73 §:n lähtökohtana on, että kaikki vaatimukset on esitettävä ja tarvittaessa uudistettava taloudellisessa loppuselvityksessä sen uhalla, että puhevalta niiden esittämiseen muuten menetetään. Asianosaiset voivat kuitenkin myös urakkasopimuksen aikana päättää poiketa YSE 1998 -sopimusehdoista esimerkiksi niin, että tietyt vaatimukset käsitellään erikseen. KKO katsoi, että tilaajalla oli ollut urakoitsijan toiminnan perusteella perusteltu syy luottaa siihen, että vesivahinkoa koskeva vaatimus ratkaistaan vakuutusasian yhteydessä eikä sitä tarvinnut käsitellä koko urakan loppuselvitystilaisuudessa. Jos suoritusvelvollinen on jo muutoin ryhtynyt toimenpiteisiin tietyn suorituksen täyttämiseksi tai asian käsittelemiseksi eikä ota vaatimusta esille loppuselvityksessä, toiselle osapuolelle on voinut syntyä perusteltu käsitys siitä, että vaatimuksesta on sovittu tai ainakin, että mahdollinen riitaisuus käsitellään muussa yhteydessä. Rakennuttaja oli KKO:n mukaan voinut lähteä siitä, että osapuolten kesken vallitsee yhteisymmärrys vahingonkorvausvaatimuksen käsittelemisestä erikseen vakuutusyhtiön toimesta ja ettei sen tarvitse vain puhevaltansa säilyttämiseksi esittää korvausvaatimusta uudelleen loppuselvityksessä. Ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa lopputilityksen pöytäkirjaan tyypillisesti sisältyvälle merkinnälle, jonka mukaan tilaajalla ei ole muita vaatimuksia urakoitsijoihin nähden.

Rakennuttaja ei ollut menettänyt puhevaltaansa vesivahingon korvaamiseen liittyen. KKO katsoi, että kysymyksessä ei ole sellainen vaatimus, josta olisi määrältäänkin aikaisemmin sovittu. Koska asiaa ei ole vahingonkorvauksen määrän osalta ratkaistu hovioikeudessa, sen käsittelyä hovioikeudessa on jatkettava.

Lisätietoa: