Vaasan hovioikeus on 25.4.2014 hylännyt Wärtsilä-konsernin (”Wärtsilä”) johtajaa (”Johtaja”) vastaan nostetun syytteen törkeästä lahjusrikoksesta ja Wärtsilää vastaan ajetut yhteissakkoa ja rikoshyödyn menettämistä koskevat vaatimukset. Syytteen mukaan Johtaja oli vuosina 1999–2001 lahjonut Kenian johtavan sähkönjakeluyhtiön toimitusjohtajaa, jotta hän toimisi kenialaisen voimalaitosprojektin neuvotteluissa ja myös projektin kuluessa Wärtsilän puolesta.

Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että Wärtsilän ulkomainen tytäryhtiö oli 1997 tehdyn konsulttisopimuksen perusteella maksanut miljoonia Englannin puntia offshore-yhtiölle, jonka kenialainen omistaja oli maksujen tekoaikaan ollut lahjonnan vastaisen OECD-sopimuksen ja rikoslain tarkoittama ns. ulkomaalainen virkamies.

Rikoslain mukaan ulkomaalaisena virkamiehenä on pidettävä vieraan valtion tai julkisen kansainvälisen järjestön, toimielimen tai tuomioistuimen puolesta julkista luottamustehtävää hoitavaa henkilöä, julkisyhteisön työntekijää, ulkomaista virkamiestä, julkista valtaa käyttävää henkilöä ja sotilasta. Määritelmä on jossain määrin tulkinnanvarainen.

Hovioikeus hylkäsi syytteen, koska oli jäänyt näyttämättä, että Johtaja olisi:

  • henkilökohtaisesti osallistunut maksujen tekoon (Wärtsilän tytäryhtiö oli suorittanut maksut sovitun maksuerätaulukon mukaisesti);
  • konsulttisopimuksen tekohetkellä tai maksujen yhteydessä tiennyt, että kenialainen toimitusjohtaja omisti offshore-yhtiön; ja
  • tiennyt tai hänen olisi täytynyt tietää, että kenialainen toimitusjohtaja voisi olla lahjusrikosten yhteydessä tarkoitettu ulkomaalainen virkamies.

Koska syyte Johtajaa vastaan hylättiin, myös Wärtsilää vastaan esitetyt vaatimukset hylättiin. Jos tuomio jää lainvoimaiseksi, sillä on ennakkopäätösarvoa. On silti huomattava, että tuomioon vaikutti mm. se, että ulkomaalaisen virkamiehen lahjonta säädettiin rangaistavaksi vasta 1.1.1999.

Tapauksesta ei voida päätellä, että etuuden lupaaminen tai tarjoaminen virkamiehelle arvokkaan konsulttisopimuksen muodossa niin, että pyritään vaikuttamaan tai teko on omiaan vaikuttamaan virkamiehen toimintaan, ei olisi rangaistavaa, kunhan tekijä ei itse suorita sopimukseen perustuvia maksuja.

Ratkaisu olisi voinut olla päinvastainen, jos konsulttisopimus olisi tehty 1.1.1999 jälkeen. Koska se tehtiin jo vuonna 1997, jolloin ulkomaisen virkamiehen lahjonta ei ollut rangaistava teko, hovioikeus ei voinut juuri ottaa huomioon sopimuksen taustalla väitetysti ollutta lahjontatarkoitusta, vaan joutui arvioimaan lähinnä vuosina 1999–2001 tehtyjen maksujen merkitystä.

Tuomion mukaan Wärtsilällä oli ollut tapana käyttää kenialaisissa projekteissaan konsultteja, koska siltä puuttui paikallisen organisaation tuki. Tuomiosta ilmenee epäsuorasti, että konsulttipalveluiden käyttö vastaavanlaisissa projekteissa on sinänsä hyväksyttävää. Hovioikeus ei kuitenkaan näytä lainkaan arvioineen, oliko konsulttisopimuksessa faktisesti ollut kyse ns. Facilitation Payment -sopimuksesta (”voitelurahasopimuksesta”).

Konsulttisopimuksen solmimiseen liittyi epäilyttäviltä vaikuttavia piirteitä. Johtaja kertoi oikeudessa tehneensä sopimuksen tiedossaan olleiden tehtävään tarjoutuneiden muiden konsulttien sijaan offshore-yhtiön kanssa, koska joku tuntematon henkilö oli oma-aloitteisesti kääntynyt hänen puoleensa nairobilaisessa hotellissa ja tarjonnut offshore-yhtiön konsulttipalveluita. Kyseinen henkilö oli jäänyt Johtajalle ventovieraaksi. Johtaja ei muistanut hänen nimeään oikeudessa.

Tämänkin tuomion perusteella yhtiöiden on tärkeää huolehtia siitä, että niillä on käytössään tehokkaat lahjonnanvastaiset compliance-ohjeistukset. Jos projekti edellyttää arvokkaiden konsulttisopimusten tekemistä, on syytä selvittää huolella konsulttien ja konsulttiyhtiöiden omistajien henkilöllisyydet ja pyrkiä varmistumaan siitä, etteivät he ole rikoslaissa tarkoitettuja ulkomaalaisia virkamiehiä.

Jos yhtiö harjoittaa liiketoimintaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, on myös syytä toimia mm. Facilitation Payment -järjestelyt kieltävän UK Bribery Actin mukaisesti. Se on varsin ankara ja mahdollistaa prosessin suomalaista yhtiötä vastaan, vaikka väitetyllä lahjonnalla ei olisi mitään yhteyttä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

Nähtäväksi jää, haetaanko tuomioon valituslupaa ja ottaako korkein oikeus jutun käsiteltäväkseen.

Aihepiiriä käsitellään syvällisemmin ja yksityiskohtaisemmin Merilammen yhdessä Baker & McKenzien (Lontoo) ja Esin Attorney Partnershipin (Istanbul) kanssa järjestämässä Anti-Corruption Compliance in International Business -asiakasseminaarissa 26.5.2014.

Lisätietoa: