Uusi asbestilainsäädäntö astui voimaan vuoden vaihteessa. Aikaisempi lainsäädäntö korvattiin uudella eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista annetulla lailla (684/2015) ja asbestityön turvallisuudesta annetulla valtioneuvoston asetuksella (798/2015). Asetuksen asbestikartoitusta koskevasta pykälästä ja kartoituksen pakollisuuden puolesta on jo ehditty esittämään julkisuudessa runsaasti tulkintoja, jotka eivät kuitenkaan vastaa pykälän sanamuotoa. Pakollisuus vai tapauskohtainen harkinta – tämä tulkinta on merkittävä niin rakennusalan ammattilaisille kuten myös rakennusten omistajille.

Asetuksen asbestikartoitusta koskevan 7 §:n 1 momentin mukaan:

Rakennuttajan tai muun, joka ohjaa tai valvoo rakennushanketta, johon voi sisältyä asbestipurkutyötä, on huolehdittava asbestikartoituksen tekemisestä.”

Epäselvyyttä on nimenomaan siitä, että onko asbestikartoitus uudistuksen myötä tullut pakolliseksi kaikissa purkutöissä? Näin asetusta ovat ainakin tulkinneet useat alan liitot, yritykset ja viranomaiset asetusta koskevissa julkaisuissa. Esimerkiksi Talokeskus ohjeistaa sivuillaan asbestikartoituksen olevan pakollinen kaikissa purkutöissä, myös yksittäisissä huoneistoissa. Isännöintiliitto ohjeistaa taloyhtiöiden osakkaita siten, että asetuksen mukaan purettavien materiaalien asbestipitoisuus tulee etukäteen selvittää kaikissa rakennuksissa, jotka ovat valmistuneet ennen vuotta 1994 ja ettei purkutöitä saa aloittaa ennen asbestikartoitusta. Insinööritoimisto TähtiRanta ohjeistaa puolestaan sivuillaan, että kartoitusvaatimus koskee kaikkia ennen vuotta 1994 valmistuneita rakennuksia, joissa purkutöitä tehdään. Ylen verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa (23.3.2016) puolestaan kirjoitetaan asbestiasetuksen määräävän, että ennen vuotta 1994 rakennetuissa taloissa ei saa enää purkaa mitään ilman asbestikartoitusta. Myös Turun Sanomien verkkosivuilla julkaistussa blogissa (4.1.2016) väitetään, että uusi asbestia koskeva sääntely tuo mukanaan velvoitteen selvittää aina purettavien materiaalien asbestipitoisuus ennen purkutyöhön ryhtymistä. Asetuksen sanamuodon perusteella pakottavaa velvoitetta ei ole kuitenkaan asetettu. Asetuksen perusteella asbestikartoitus ei ole pakollinen kaikissa purkutöissä. Pykälän sanamuodon mukaan asbestikartoituksen tekemisestä on huolehdittava, jos rakennushankkeeseen voi sisältyä asbestipurkutyötä. Jos esimerkiksi purkutyöhön ei voi sisältyä asbestipurkutyötä, ei myöskään asbestikartoitusta tarvitse siten tehdä. Pykälän sanamuoto viittaa tapauskohtaisesti tehtävään harkintaan, ei suinkaan pakolliseen velvoitteeseen.

Pykälästä ei ilmene kuinka rakennushankkeen ohjaajan tai valvojan tulee arvioida sitä, voiko hankkeeseen sisältyä asbestipurkutyötä. Lupaviranomaisena asbestipurkutyölupa asioissa toimiva Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on yrityksille suuntaamassaan tiedotteessaan todennut, että ”Käytännössä kaikissa ennen vuotta 1994 valmistuneissa rakennuksissa tulee varmistua sisältääkö purettavat rakenteet asbestia.” Asbestipitoisten rakennusmateriaalin valmistus ja maahantuonti on ollut Suomessa kiellettyä vuoden 1993 alusta ja niiden myyminen sekä käyttöönotto vuoden 1994 alusta. Tämän vuoksi voidaan luonnollisesti olettaa asbestin käytön loppuneen kokonaan vuoden 1994 jälkeen. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston tulkinta on asbestin käytön kieltämisen perusteella se, että ennen vuotta 1994 valmistuneisiin rakennuksiin voi sisältyä asbestipurkutyötä ja sen jälkeen valmistuneisiin ei, eikä tämän johdosta harkintaa asbestikartoituksen tarpeellisuudesta tehdä tapauskohtaisesti vaan ainoastaan rakennuksen valmistumisvuoden perusteella. Mikäli tämä on asetuksen tarkoitus, niin on varsin erikoista, ettei tätä nimenomaisesti todeta myös asetuksen 7 §:ssä. Näyttääkin siltä, että asbestikartoituksen pakollisuutta koskevat kannanotot perustuvat asetuksen sitä koskevan pykälän sijaan aluehallintoviraston ohjeistukseen ja tulkintaan asiasta. Huomion arvoista on kuitenkin se, että aluehallintovirasto ei tiedotteessaan ilmoita asbestikartoituksen olevan pakollinen ennen vuotta 1994 valmistuneissa rakennuksissa, kuten yllä esitetystä lainauksesta voidaan nähdä.

Kuka vastaa vahingosta, joka aiheutuu siitä, että asbestikartoitusta ei ole tehty esim. vuonna 1999 rakennetussa rakennuksessa, jossa todetaan jälkikäteen olleen asbestia? Voiko rakennushankkeeseen ryhtyvä välttää vastuun vetoamalla Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston tiedotteeseen?

Kuten sanottua, pykälän sanamuodon perusteella ei kuitenkaan voida sanoa asbestikartoituksen olevan pakollinen kaikissa purkutöissä. Ensinnäkin rakennuksissa, jotka ovat valmistuneet vuoden 1994 jälkeen, ei asbestikartoituksia tarvitsisi tehdä edellä esitetyn tulkinnan perusteella. Asbestipurkutyön sisältyminen rakennushankkeeseen tulee siis käytännössä kyseeseen ainoastaan silloin, kun rakennus on valmistunut ennen vuotta 1994. Toiseksi, tilannetta on edelleen arvioitava, että voiko rakennushankkeeseen ylipäätään sisältyä asbestipurkutöitä. Jos rakennushankkeeseen ei voi sisältyä asbestipurkutyötä, ei myöskään asbestikartoitusta tarvita tehdä. Olisi varsin erikoista ajatella, etteikö myös ennen vuotta 1994 valmistuneita rakennuksia olisi rakennettu ilman asbestia. Mikäli rakennushankkeeseen ryhtyvällä on etukäteen luotettava dokumentaatio rakennusmateriaaleista, asetuksen tarkoituksena tuskin on, että silloin kartoitus tulisi joka tapauksessa suorittaa.

Asbestikartoituksen teettäminen ainoastaan rakennuksen valmistusvuoden perusteella olisi omiaan johtamaan myös tilanteisiin, joissa asbestikartoitus on turha ja siten täysin ylimääräinen meno omistajalle. Mielestäni kokenut urakoitsijan, joka on erikoistunut esimerkiksi kylpyhuoneremontteihin, voi varsin luotettavasti katsoa olevan täysin pätevä arvioimaan asbestikartoituksen tarpeen rakennushankkeessa mm. asiakirjojen ja katselmuksen perusteella. Tilannetta on voitava arvioida jokaisen rakennushankkeen osalta tapauskohtaisesti ottaen huomioon kyseisen hankkeen erityispiirteet, kuten asetuksen sanamuoto perusteella voidaan ymmärtää. Pelkkä rakennusvuoden tuijottaminen ei ota huomioon tilanteita, joissa asbestipurkutöiden tarve voidaan luotettavasti poissulkea ilman kartoituksen tekemistä.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston mukaan korjaushankkeessa tulee selvittää sisältävätkö purettavat rakenteet asbestia ja ”selvityksen tulisi olla niin järjestelmällistä ja luotettavaa, että sen perusteella voidaan tehdä asianmukaiset johtopäätökset työn luonteesta.” Asbestipitoisuuden arviointi tehdään laboratorioanalyysin perusteella, jos tuotteen asbestipitoisuudesta ei voida muulla tavoin varmistua. Huomion arvoista on siis, ettei Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston mukaankaan laboratorioanalyysi ole ensisijainen keino rakenteiden asbestipitoisuuden varmistamiseen. Esimerkiksi Kiinteistöliitto Varsinais-Suomen mukaan asbestikartoitus tehdään ”pääsääntöisesti silmämääräisesti, sekä näytteitä ottamalla.” Näiden kannanottojen perusteella kokenut ja pätevä urakoitsija pystyy silmämääräisesti arvioimaan tarpeen näytteiden otolle sekä asbestikartoituksen teettämiselle. Asetuksen mukaan varsinaisen asbestikartoituksen tekijältä edellytetään riittävää perehtyneisyyttä asbestiin, sen esiintymiseen ja rakenteiden purkamiseen sekä suunnitellun kartoituksen laadun ja laajuuden edellyttämää ammatillista osaamista. Mitään asbestipurkutyön kaltaista lupajärjestelmää ei ole asbestikartoituksen tekemisen osalta. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston mukaan kartoittajan pätevyyden voi osoittaa esimerkiksi rakennusterveysasiantuntijan, AHA-asiantuntijan koulutuksella tai muulla tavoin. Tämäkin on herättänyt keskustelua siitä, kuka on asetuksen tarkoittamalla tavalla ”riittävän perehtynyt” asbestiin ja minkälaista asiantuntijuutta kartoituksen tekijältä on edellytettävä. Asetus on myös tältä osin varsin tulkinnanvarainen.

Kuka päättää siitä, millainen kartoitus on riittävä olemaan asbestikartoitus, ja kuka kartoituksen voi ylipäätään tehdä? Mihin kuluttaja voi asbestikartoituksen osalta ylipäätään luottaa ja miten kuluttajan tulee toimia, että kartoituksissa ei olisi kyse pelkästään rahastuksesta?

On tärkeätä huomioida, että uuden asbestilainsäädännön myötä työturvallisuus ja asbestipitoisuuksien todellinen selvittäminen asbestipurkutöissä kehittyy huomattavasti. Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoituksena aliarvioida tai väheksyä asbestikartoituksen tarpeellisuutta. Rakennusalalla on jatkossakin pidettävä tiukasti kiinni asbestilainsäädännön noudattamisesta ja turvattava niin asukkaiden kuin asbestin parissa työskentelevien turvallisuus. Tämän varjolla ei kuitenkaan tulisi tehdä edellä mainitun kaltaisia laajentavia tulkintoja asbestikartoitusten pakollisuudesta. Ei ole tarkoituksenmukaista, että laajentavien tulkintojen johdosta teetetään täysin turhia asbestikartoituksia ja nostetaan näin rakentamiseen liittyviä kustannuksia. Jos tarkoituksena olisi, että asbestikartoitus olisi pakollinen kaikissa purkutöissä, niin tämä olisi tullut kirjata selkeästi asetukseen.

Aiheesta lisää:

www.talokeskus.fi/rakennuttajapalvelut/putkiremontti/asbestikartoitus
www.isannointiliitto.fi/attachements/2016-01-13T17-29-50111.pdf
www.tahtiranta.fi/nain-vuoden-2016-muuttuva-asbestilaki-vaikuttaa-remontteihin-ja-saneerauksiin
www.yle.fi/uutiset/yllatys_vanhan_asunnon_remontoijille_remontit_kallistuvat_ja_pitkittyvat_uuden_lain_takia/8753472
www.koti.ts.fi/kerrostalokyttaajan-muistiinpanot/uusi-asbestilaki-vaikuttaa-myos-asukkaiden-remontteihin
www.tyosuojelu.fi/documents/14660/478411/Asbestitiedote_yrityksille/d1c7f56d-ee6d-4d71-8dcd-7f86665b02f1
www.kiinteistoliitto.fi/varsinais-suomi/ajankohtaista/52200.aspx

 

Lisätietoa: