Helsingin hovioikeus antoi 24.4.2017 päätöksen niin sanotussa Alkotaxi-asiassa. Hovioikeus katsoi alkoholin etämyynnin kiellon olevan osittain ristiriidassa EU-oikeuden kanssa ja hylkäsi osan syytteistä.

Päätöksellä voi olla merkittäviä vaikutuksia alkoholin myyntiin, sillä se saattaa edellyttää lakimuutosta mietojen alkoholijuomien osalta ja johtaa siihen, että myyjä voi järjestää myös tuotteiden kuljetuksen verkkokaupan kautta myymilleen miedoille alkoholijuomille.

Asian käsittely Helsingin käräjäoikeudessa

Alkotaxi-asiassa oli kyse siitä, että European Investment Group Oü -niminen Viroon rekisteröity yhtiö ylläpiti internetissä www.alkotaxi.eu-nimistä sivustoa. Sivuston kautta suomalaisilla oli mahdollisuus ostaa mietoja ja väkeviä alkoholijuomia, mikä lähtökohtaisesti on tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaan sallittua. Alkoholilain kannalta ongelmallisia olivat kuitenkin yhtiön tekemät toimitukset asiakkaille Suomessa. Käräjäoikeus katsoi, että yhtiön johtaja oli kuljettanut alkoholijuomat Virosta Suomeen ja myynyt ne Suomessa, vaikka tällä ei ollut alkoholilain 8 §:n 1 momentin mukaista lupaa, jota edellytetään kaupallisessa tai muussa elinkeinotarkoituksessa maahantuotavien alkoholijuomien luovuttamiseen ostajalle maahantuonnin jälkeen (vähittäismyyntilupa tai tukkumyyntilupa).

Käräjäoikeus tuomitsi yhtiön johtajan törkeästä veropetoksesta ja alkoholirikoksesta kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen 26.9.2012. Käräjäoikeus katsoi myös, että yhtiö ei ollut maksanut alkoholijuomaveroja eikä juomapakkausveroja Suomessa.

Yhtiön johtaja valitti käräjäoikeuden päätöksestä Helsingin hovioikeuteen ja vaati syytteiden kumoamista ja korvausvelvollisuudesta vapauttamista. Toissijainen vaatimus oli, että hovioikeus pyytää ennakkoratkaisua Euroopan unionin tuomioistuimelta (”EUT”) muun muassa siitä, onko Suomen alkoholilaki ristiriidassa SEUT 34 artiklan kanssa, joka kieltää jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet.

EU:n tuomioistuimen ennakkoratkaisu

Helsingin hovioikeus pyysi 16.4.2014 tekemällään päätöksellä EUT:lta ennakkoratkaisua muun muassa siitä, onko Suomen juomapakkausverojärjestelmä EU-oikeuden mukainen ja estääkö SEUT 37 (valtion monopolit) tai 34 artikla Suomea asettamasta vähittäismyyntilupavaatimuksen maahantuojalle silloin, kun myyjä huolehtii alkoholijuomien kuljetuksesta ostajalle.

EUT katsoi 12.11.2015 antamassaan ratkaisussa C-198/14, ettei suomalainen juomaveropakkausjärjestelmä ole EU-oikeuden vastainen, mutta vaatimusta vähimmäismyyntiluvasta voidaan sen sijaan pitää tuonnin määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaavana toimenpiteenä. Vähittäismyyntilupajärjestelmä voi kuitenkin olla oikeutettu SEUT 36 artiklan poikkeusperusteella. EUT:n mukaan SEUT 34 ja 36 artiklat eivät ole esteenä vähittäismyyntilupajärjestelmälle, edellyttäen, että säännöstö on sellainen, että sillä voidaan taata tavoitellun päämäärän toteuttaminen, eli tässä tapauksessa kansanterveyden ja yleisen järjestyksen suojelu, eikä tätä päämäärää voida saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä vähintään yhtä tehokkaasti. Lisäksi säännöstö ei EUT:n mukaan saa olla mielivaltaisen syrjinnän keino tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peitelty rajoitus, jonka selvittäminen on EUT:n mukaan ennakkoratkaisua pyytäneen kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

Helsingin hovioikeuden päätös

Asian palauduttua Helsingin hovioikeuteen sen arvioitavana oli erityisesti kysymys siitä, ovatko alkoholilain määräykset vähittäismyyntiluvasta tarpeen kansanterveyden ja yleisen järjestyksen suojelemiseksi ja voidaanko nämä päämäärät saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä vähintään yhtä tehokkaasti kuin voimassa olevilla alkoholilain säännöksillä.

Helsingin hovioikeus katsoi 24.4.2017 antamassaan ratkaisussa, että Suomen alkoholimonopoli on SEUT 37 artiklan mukainen. Hovioikeuden mukaan EU-oikeus ei aseta estettä tuomita virolaisen yhtiön johtajaa rangaistukseen ”alkoholirikoksesta siltä osin, kuin hän on tuonut maahan käymisteitse valmistettuja enintään 13 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäneitä alkoholijuomia ja muita kuin käymisteitse valmistettuja tai yli 13 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäneitä alkoholijuomia.” Käytännössä hovioikeus siis katsoi vastaajan rikkoneen alkoholilain säännöksiä kaupitellessaan väkeviä alkoholijuomia ja viinejä.

Sen sijaan mietojen alkoholijuomien osalta Helsingin hovioikeus katsoi, ettei suomalainen lupajärjestelmä nykymuodossaan täytä SEUT 36 artiklan vaatimuksia, ja että myyntiin liittyvä valvonta voidaan toteuttaa muullakin tehokkaalla ja vähemmän unionin sisämarkkinoiden toimintaa rajoittavalla tavalla kuin rajoittamalla mietojen alkoholijuomien myynti vain Suomessa sijaitsevaan kiinteään myyntipaikkaan. Hovioikeuden mukaan kyseistä lupajärjestelmää ei tarvitse kokonaan poistaa EU-oikeuden vastaisena, mutta sitä tulee mukauttaa siten, että se vastaa EU-oikeuden säännöksiä. Törkeän veropetoksen osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua.

Syytteen osittaisesta hylkäämisestä johtuen hovioikeus alensi yhtiön johtajalle tulevaa vankeusrangaistusta kuuteen kuukauteen. Lisäksi johtaja määrättiin korvaamaan valtiolle vahingonkorvauksena yhteensä noin 23 000 euroa, joka on 70 % tullin alun perin vaatimista vahingonkorvausmääristä.

Hovioikeuden päätös ei ole vielä lainvoimainen. Määräaika valitusluvan pyytämiseen korkeimmalta oikeudelta ja valituksen tekemiseen päättyy 26.6.2017.

Lisätietoa: