EU:n komissio suunnittelee merkittäviä muutoksia yrityskauppavalvontasäännöksiin.

EU:n komission yrityskauppavalvontasäännökset No 139/2004 (sulautuma-asetus) velvoittavat tällä hetkellä ilmoittamaan EU:n komissiolle vain sellaisen keskittymän (yrityskaupan), jossa määräysvalta siirtyy pysyvästi. Lisäksi edellytyksenä on, että sulautuma-asetuksen liikevaihtorajoja koskevat kynnysarvot ylittyvät.

Komission suunnitelmissa on nyt saada ilmoitusvelvollisuuden piiriin myös vähemmistöosuuksien hankinnat. Muutostarpeen taustalla on Ryanair/Aer Lingus -tapaus. Kyseisessä tapauksessa Ryanair teki vuosina 2006, 2008 ja 2012 kolme erillistä julkista ostotarjousta kilpailijastaan Aer Linguksesta. Kaikki julkiset ostotarjoukset notifioitiin EU:n komissiolle, joka ei hyväksynyt yrityskauppoja.

Komission kielteisestä kannasta huolimatta Ryanair lisäsi osakeomistuksensa Aer Linguksessa 5 prosentista 29,4 prosenttiin, minkä seurauksena se sai itsellensä tiettyjä oikeuksia. Komissio pyrki puuttumaan myös tähän vähemmistöosuuksien hankintaan, mutta Euroopan unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei sillä ollut tähän oikeutta sulautuma-asetuksen perustella (tapaus T-411/07 Aer Lingus v Commission [2010] ECR II-3691). Ison-Britannian kilpailukomissiolla tällainen oikeus kuitenkin oli ja se määräsikin elokuussa 2013 Ryanairin vähentämään omistusosuutensa 5 prosenttiin ja sitoutumaan siihen, ettei se hae tai hyväksy hallituksen jäsenyyttä taikka hanki lisää osakkeita.

EU:n komission mukaan vähemmistöosuuksien hankinta vakiintuneen taloudellisen teorian mukaan voi johtaa kilpailuoikeudellisiin ongelmiin monilla tavoin, kuten esimerkiksi:

  • vähentämällä kilpailupainetta kilpailijoiden välillä (ns. horizontal unilateral effects);
  • tekemällä merkittävällä tavoin kilpailijoiden toimintojen yhteensovittamisen helpommaksi (ns. horizontal coordinated effects); tai
  • vertikaalisten rakenteellisten yhteyksien osalta vaikeuttamalla kilpailijoiden pääsyä tuotantopanoksiin tai asiakkaisiin (ns. vertical effects).

Edellä mainitut kilpailuoikeusvaikutukset voivat ilmetä kilpailijoiden välisen tietojenvaihdon seurauksena. Lisäksi merkittävänä vaikutuskeinona on mahdollisuus kontrolloida tai vaikuttaa kohdeyhtiöön esimerkiksi hallituksen jäsenten nimittämisoikeuksien tai muiden yhtiöoikeuslaista seuraavien vähemmistöoikeuksien kautta.

EU:n komission suunnitelmissa on tällä hetkellä kolme vaihtoehtoista tapaa, joilla se voisi puuttua vähemmistöosuuksien hankintoihin:

  • ottamalla käyttöön nykyisen kaltaisen etukäteisen pakollisen ilmoitusvelvollisuuden koskien myös vähemmistöosuuksien hankintaa (notifiointivelvollisuus);
  • yrityskaupan osapuolilla olisi oikeus edetä sulautuman kanssa, mutta komissio voisi päättää, aloittaako se tutkinnan asiassa (itsearviointijärjestelmä); taikka
  • komissio voisi harkintansa mukaan ensi näkemältä vahingollisen vähemmistöosuuksien hankinnan osalta asettaa osapuolille velvollisuuden ilmoittaa yrityskaupan komissiolle (transparenssijärjestelmä).

Komission alustavien suunnitelmien mukaan jo nykyisin käytössä olevia liikevaihtorajoja ja kynnysarvoja sovellettaisiin niin ikään vähemmistöosuuksien hankintoihin.

Komission suunnitelmat muuttaa sulautuma-asetusta siten, että myös vähemmistöosuuksien hankinnat tulisivat sen soveltamisalan piiriin, toisivat epävarmuutta yrityksille. Komission alustavien asiakirjojen mukaan tällainen puuttumismahdollisuus koskisi rajoitettua määrää ongelmallisia vähemmistöosuuksien hankintoja. Tästä huolimatta on ilmeistä, että tällaisen mahdollisuuden olemassaolo loisi yrityksille ja niiden käyttämille kilpailuoikeuslakimiehille epävarmuutta, milloin ja missä tilanteissa komissio saattaisi puuttua vähemmistöosuuksien hankintaan. Joka tapauksessa olisi suotavaa, että mahdollisesti muuttuva järjestelmä ei asettaisi pakollista ilmoitusvelvollisuutta, vaan komissio voisi puuttua vähemmistöosuuksien hankintaan vain harvoissa tapauksissa, joissa vakavien kilpailuoikeudellisten ongelmien syntyminen olisi ilmeistä.

Lisätietoa: