Välimiesmenettelyn etuihin kuuluvat menettelyn nopeus ja joustavuus, välitystuomion lopullisuus sekä välitystuomion helppo ja nopea täytäntöönpano. Välitystuomion kumoaminen edellyttää vastaavasti karkeaa menettelyvirhettä, kuten välimiesoikeuden asettamiseen liittyvää virhettä, välimiehen esteellisyyttä, toimivallan ylittämistä tai riittävän asianajomahdollisuuden epäämistä prosessioikeudessa hyvin keskeinen asianosaisten kuulemisperiaate sivuuttaen.

Välitystuomion moitekanteet ovat aikaisemmin olleet harvinaisia Suomessa, mutta viime vuosina on nostettu huomattavan paljon sellaisia moitekanteita, joissa väitetään, että välimiesoikeus on toimivaltansa ylittäen ja asianosaisen asianajomahdollisuus eväten perustanut välitystuomion sellaiselle seikalle, johon asianosaiset eivät ole vedonneet, ja josta asianosaiset eivät ole saaneet lausua. Tämä trendi on mielestämme hyvin valitettava useasta eri syystä.

Prosessioikeuden perusperiaatteista, välimiesmenettelylaista, lain esitöistä, oikeuskirjallisuudesta ja oikeuskäytännöstä ilmenevien oikeusohjeiden mukaan riittävä asianajotilaisuus on annettu, kun asianosainen on saanut esittää omat vaatimuksensa, perusteet ja todisteet sekä lausua vastapuolen vaatimuksista, perusteista ja todisteista. Tuon enempää ei edellytetä, eikä sillä ole merkitystä, onko asianosainen tosiasiallisesti käyttänyt asianajotilaisuutensa. Asianosaisilla on toki välimiesmenettelyssäkin väittämistaakka, mutta se koskee vain oikeustosiseikkoja (seikkoja jotka ovat vaaditun oikeusseuraamuksen kannalta välittömästi relevantteja, esim. velkasuhteen olemassaolo). Väittämistaakka ei sen sijaan koske todistustosiseikkoja (seikkoja joilla on merkitystä vain todisteena jonkin oikeustosiseikan olemassaolosta, esim. velkakirjan allekirjoittaminen) tai oikeustosiseikkojen juridista luonnehdintaa. Tämän mukaisesti moiteperustetta ei lähtökohtaisesti synny, vaikka välitystuomiossa käsiteltäisiin sellaista teemaa, johon ei ole nimenomaisesti vedottu, kunhan teema on tosiasiallisesti ollut esillä välimiesoikeudessa. Välimiesmenettelyssäkin sovelletaan vapaata todistusharkintaa, ja välimiesoikeus saa kehittää välitystuomioon jossain määrin omaakin argumentaatiota olematta sidottu suoraan asianosaisten esittämiin argumentteihin.

Edellä mainitut oikeusohjeet ovat aiheellisia ja perusteltuja. Välimiesmenettely tuskin toimisi riidanratkaisumekanismina ilman niitä. Kyseiset oikeusohjeet on myös toistuvasti vahvistettu moitekanteet hylkäävillä ylimpien tuomioistuinten antamilla ratkaisuilla, erityisesti KKO 2008:77 (Polar Electro Europe B.V. v. Werfen Austria GmbH) ja HelHO 2016:19 (Metsäliitto ja Metsä Board Oyj v. UPM-Kymmene Oyj).

Onkin mielestämme yllättävää, että moitekanteita, joissa väitetään, että välimiesoikeus on ylittänyt toimivaltansa ja evännyt riittävän asianajotilaisuuden, nostetaan enenevässä määrin. Havaintojemme ja kokemuksiemme mukaan niissä moititaan välitystuomioita käytännössä materiaalisin perustein. Jutun hävinnyt osapuoli väittää (virheellisesti), että kyse on menettelyvirheestä, jos välitystuomion perusteluihin on sisällytetty sellaisia havaintoja tai johtopäätöksiä, joita osapuolet eivät olleet nimenomaisesti esittäneet. Tällaiset moitekanteet eivät tiettävästi ole menestyneet.

Selvästi perusteettomien moitekanteiden yleistyminen vaarantaa välimiesmenettelyn riidanratkaisukeinona. Moitekanteen vireillepanosta seuraa, että riitaan liittyvä epävarmuus ja oikeudenkäyntikulujen kertyminen jatkuvat tyypillisesti 3–5 vuotta lopulliseksi tarkoitetun välitystuomion antamisen jälkeen. Välimiesmenettelyssä esillä ollutta usein varsin teknistä, laajaa ja monitulkintaista aineistoa joudutaan käymään läpi välityssopimuksessa sovitun vastaisesti uudelleen yleisessä tuomioistuimessa, johon se ei missään tapauksessa kuulu. Välimiesmenettelyn voittanut asianosainen joutuu osoittamaan, että moitekanteessa esitetyt väitteet ovat keinotekoisia, siinä mainitut asiat tai aihepiirit olivat tosiasiallisesti olleet esillä välimiesmenettelyssä, mitään menettelyvirhettä ei ollut tapahtunut, ja moitekanteessa on pohjimmiltaan kyse vain hävinneen asianosaisen tyytymättömyydestä jutun materiaaliseen lopputulokseen.

Moitekanne on toki tärkeä instrumentti, mutta välimiesmenettelyn ammattilaisten tulisi varata se vain niihin harvinaisiin tilanteisiin, jossa välimies on ollut selkeästi esteellinen, tai välitystuomio on aidosti yllättäen perustettu sellaiseen oikeustosiseikkaan, joka ei ole ollut asian käsittelyssä mitenkään esillä. Välimiestenkin olisi hyvä tiedostaa moitekanteiden yleistyminen ja niiden aiheuttama vakava riski välimiesmenettelyn tulevaisuudelle. Välitystuomioiden perustelut tulisikin kirjoittaa niin, ettei jää epäselväksi, että välimiesoikeuden johtopäätöksissä käsitellyt asiat tai aihepiirit ovat käytännössä olleet esillä välimiesoikeudessa, vaikka niihin ei välttämättä olisi nimenomaisesti vedottukaan.

Kun välimiesmenettelylakia lähivuosina muutettaneen, harkittavaksi olisi mielestämme syytä ottaa muun ohessa moitekanteiden käsitteleminen kiireellisinä sekä niiden keskittäminen Helsingin hovioikeuteen niin, että käräjäoikeusvaihe poistuisi kokonaan.

Lisätietoa: