Markkinaoikeus antoi 26.6.2014 päätöksen, jolla se määräsi Valion maksamaan 70 miljoonan euron seuraamusmaksun määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, mikä täytti kielletyn saalistushinnoittelun tunnusmerkistön. Kilpailu- ja kuluttajaviraston (”KKV”) selvitykset osoittivat, että Valio on määräävässä markkina-asemassa perusmaitojen tukkumyynnissä ja valmistuksessa Suomessa ja että Valio oli käyttänyt väärin tätä määräävää asemaansa.

Kiristynyt kilpailutilanne vuodesta 2009 lähtien oli johtanut perusmaitojen hintatason laskuun kotimaan markkinoilla. Muuttuneessa markkinatilanteessa Valio koki Arla Ingmanin markkinaosuuden kasvun ja ruotsalaiseen raakamaitoon perustuvien perusmaitojen tulon kaupan hyllyille uhaksi omalle liiketoiminnalleen. Kolmen S-ryhmän alueosuuskaupan päätoimittajuuden menetys alkuvuodesta 2010 johti tilanteen kärjistymiseen ja Valion ylimmässä johdossa tehtyyn päätökseen pudottaa perusmaitojen hinnat tasolle, joka ei kattanut enää niiden valmistuksen muuttuvia kustannuksia.

Keskeinen erimielisyys Valion ja KKV:n välillä liittyi perusmaitojen raaka-aineena käytettävän raakamaidon kustannuksen luokitteluun ja sen arvostukseen kustannusten kattamista tarkastelevissa laskelmissa. KKV katsoi, että arvioitaessa sitä, voitaisiinko Valion soveltamilla menettelyillä sulkea Suomen perusmaitojen markkinoilta kilpailija, joka olisi yhtä tehokas kuin määräävässä markkina-asemassa oleva Valio, kustannusten kattamista koskevassa tarkastelussa huomioon otettavan maitoraaka-ainekustannuksen oli perustuttava hintaan, jonka yhtä tehokas kilpailija joutui raaka-aineesta maksamaan.

Ylivoimaisen markkina-asemansa turvin Valio pystyi asettamaan raakamaidon hintatason, jota sen kilpailijoiden oli seurattava ja johon niiden oli vastattava riippumatta yhtiömuodosta tai liiketoiminnan tosiasiallisesta kannattavuudesta. Valion tilityshinnan perusteella määräytyvä raakamaidon hankintahinta oli siten muuttuva kustannus sekä Valion olemassa oleville kilpailijoille kuin markkinoille tuloa suunnitteleville uusille mahdollisille kilpailijoille. Oikeuskäytännön mukaan muuttuvat kustannukset alittava hinnoittelu oli jo sinällään osoitus määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, koska yhtä tehokas kilpailija ei tällöin voi tarjota tuotteita asiakkaille ilman tappiota. KKV:n hallussa olevista Valion sisäisistä asiakirjoista kävi lisäksi ilmi, että kustannukset alittavan hinnoittelun taustalla oli markkinoiden kilpailun vastaiseen sulkemiseen tähtäävä hinnoittelustrategia.

Oikeuskäytännön ja KKV:n mukaan menettelyssä oli kyse määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä myös silloin, kun hinnoittelu kattoi muuttuvat kustannukset mutta alitti kokonaiskustannukset, jos syrjäyttämistarkoitus voitiin näyttää toteen. Näin ollen Valion menettely täytti määräävän markkina-aseman väärinkäytön tunnusmerkistön myös siinä tapauksessa, että sen hintojen katsottaisiin kattaneen muuttuvat kustannukset, mutta jääneen alle kokonaiskustannusten. Markkinaoikeus katsoi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevällä perusteella, että Valion perusmaitojen hinnoittelun kilpailusäännösten mukaisuutta käsiteltävänä olevassa asiassa arvioitaessa sovelletaan lähtökohtaisesti muuttuvien kustannusten ja kokonaiskustannusten erotteluun perustuvaa saalistustestiä (tuomio AKZO v. komissio EU:C:1991:286; tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:C:1996:436 ja tuomio France Télécom v. komissio, EU:C:2009:214).

Markkinaoikeus katsoi, että Valio oli käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa hinnoittelemalla perusmaitonsa siten, että niiden hinnat olivat viraston tarkastelemilla ajanjaksoilla 1.3.2010–31.8.2012 alittaneet niiden keskimääräiset muuttuvat kustannukset. Markkinaoikeus katsoi myös, että Valion menettelyn tarkoituksena oli ollut kilpailun vastainen markkinoiden sulkeminen ja että Valion S-ryhmälle tarjoamat volyymialennukset olivat korostaneet Valion keskimääräiset muuttuvat kustannukset alittavan hinnoittelun poissulkevaa vaikutusta.

Valio on valittanut markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa asian käsittely on kesken.

Lisätietoa: