Korkein oikeus antoi viime vuoden lopussa merkittävän ennakkopäätöksen (KKO 2015:105), jossa linjattiin konserniavustuksen yhtiöoikeudellista luonnetta ja hyväksyttävyyttä. Tapauksessa arvioitiin, millä edellytyksillä konserniavustusta voidaan maksaa emoyhtiöstä tytäryhtiölle loukkaamatta emoyhtiön vähemmistöosakkeenomistajien oikeuksia. Vaikka ennakkopäätös koski varsinaisesti emoyhtiöstä tytäryhtiölle maksettua konserniavustusta, niin päätöksen perusteluissa otettiin kantaa myös toisen suuntaiseen konserniavustukseen eli tytäryhtiön emoyhtiölle antamaan konserniavustukseen.

Ennakkopäätöksen ”opetukset”

  1. Osakeyhtiölaissa ei ole säännöksiä konserniavustuksesta.
  2. Vero-oikeudellinen hyväksyttävyys ja asianmukainen kirjanpidollinen käsittely ei ratkaise kysymystä konserniavustuksen yhtiöoikeudellisesta hyväksyttävyydestä.
  3. Korkein oikeus luonnehti, että yhtiöoikeudellisesti tytäryhtiön emoyhtiölle maksamaa konserniavustusta voidaan pitää osingonjakona, kun taas emoyhtiön tytäryhtiölle suorittamassa konserniavustuksessa on pääomasijoituksen piirteitä.
  4. Yhtiöoikeudellisesti ei ole mahdollista antaa tytäryhtiöstä vastikkeetonta konserniavustusta emoyhtiölle hyvittämättä vähemmistöosakkaita taikka saamatta näiden suostumusta menettelyyn.
  5. Emoyhtiön tytäryhtiölle antamalle konserniavustukselle tulee olla emoyhtiön kannalta hyväksyttävä liiketaloudellinen peruste ottaen huomioon myös osakeyhtiölain mukainen voiton tuottamisen tarkoitus ja osakkeenomistajien yhdenvertaisuus

Ennakkopäätöksen kohteena ollut tapahtumakulku koski seuraavaa tilannetta

Osakeyhtiö oli maksanut tytäryhtiöilleen tilikauden aikana konserniavustusta. Osakkeenomistajille maksettava vähemmistöosinko oli osakeyhtiön yhtiökokouksessa päätetty laskea tuolloin vahvistetun tilinpäätöksen osoittamasta voitosta, joka oli jäänyt jäljelle konserniavustusten vähentämisen jälkeen. Yli kymmenen prosenttia osakeyhtiön osakkeista omistaneet osakkeenomistajat moittivat yhtiökokouksen päätöstä ja väittivät konserniavustuksia perusteettomiksi ja vaativat sen vuoksi tilinpäätöksen muuttamista siten, että konserniavustukset lisätään tilikauden tulokseen ja otetaan huomioon vähemmistöosinkoa määrättäessä osinkoja korottavasti.

Vähemmistöosingosta säädetään osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:ssä. Sen mukaan osinkona on jaettava vähintään 1/2 tilikauden voitosta, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät määrät, jos sitä varsinaisessa yhtiökokouksessa ennen voiton käyttämistä koskevan päätöksen tekemistä vaativat osakkeenomistajat, joilla on vähintään 1/10 kaikista osakkeista.

Konserniavustuksen vero-oikeudellinen hyväksyttävyys tai sen asianmukainen kirjanpidollinen käsittely ei ratkaise kysymystä konserniavustuksen yhtiöoikeudellisesta hyväksyttävyydestä

Korkein oikeus toteaa päätöksessään, että kysymys siitä, millä edellytyksillä konserniavustus voidaan verotuksessa hyväksyä antajan kuluksi ja saajan tuloksi, on säännelty vuoden 1987 alusta voimaan tulleessa laissa konserniavustuksesta verotuksessa (konserniavustuslaki). Konserniavustuksella tarkoitetaan samaan konserniin kuuluvien yhteisöjen välistä, lähtökohtaisesti vastikkeetonta varallisuudensiirtoa. Käytännössä kysymys on tuloksentasauskeinosta, jota käyttämällä vaikutetaan konsernin kokonaisverorasitukseen. Konserniavustuslaki sääntelee kuitenkin ainoastaan konserniavustuksen verotuksellista hyväksyttävyyttä eli kysymystä siitä, millä edellytyksillä konserniavustuksen käyttäminen tuloksentasauskeinona voidaan verotuksessa hyväksyä.

Edelleen korkein oikeus toteaa päätöksessään, ettei kirjanpitolaki sisällä nimenomaisia konserniavustusta koskevia säännöksiä, mutta tilinpäätöskäytännössä annettua konserniavustusta käsitellään antajan tilinpäätöksessä satunnaisena kuluna ja saajan tilinpäätöksessä satunnaisena tuottona.

Korkeimman oikeuden johtopäätös kuitenkin on, että konserniavustuksen vero-oikeudellisesta tai kirjanpidollisesta hyväksyttävyydestä ei voida sellaisenaan päätellä, että konserniavustus olisi myös osakeyhtiöoikeudellisesti hyväksyttävä. Koska yhtiöoikeudellisesti konserniavustus merkitsee yhtiön varojen vastikkeetonta luovutusta, on konserniavustuksen hyväksyttävyyttä koskeva arvio suoritettava nimenomaan osakeyhtiölain varojen jakamista koskevien säännösten (13 luku), voiton tuottamista koskevan yleislausekkeen (1:5) sekä osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta koskevan yleislausekkeen (1:7) perusteella.

Konserniavustuksesta ei ole säännöksiä osakeyhtiölaissa – mistä konserniavustuksessa on yhtiöoikeudellisesti kysymys?

Yhtiöoikeudellisen arviointinsa aluksi korkein oikeus toteaa, että konserniavustuksesta ei ole säädetty osakeyhtiölaissa ja että konserniavustuksen suhde osakeyhtiölain varojen jakoa, vähemmistöosinkoa ja muihin vähemmistösuojaa koskeviin säännöksiin on jäänyt oikeudellisesti epäselväksi.

Päätöksen perusteluissa on todettu, että yhtiöoikeudellisesti tytäryhtiön emoyhtiölleen maksamaa konserniavustusta voidaan yleensä pitää taloudelliselta luonteeltaan osingonjakona, kun taas emoyhtiön tytäryhtiölleen suorittamassa konserniavustuksessa voidaan nähdä taloudelliselta kannalta pääomasijoituksen piirteitä. Joka tapauksessa kysymys on lähtökohtaisesti osakeyhtiön varojen vastikkeettomasta luovuttamisesta yhtiön varallisuuspiirin ulkopuolelle. Korkein oikeus toteaa, ettei yhtiöoikeudellisesti ole mahdollista antaa tytäryhtiöstä vastikkeetonta konserniavustusta emoyhtiölle hyvittämättä vastaavalla tavalla vähemmistöosakkaita taikka saamatta näiden suostumusta menettelyyn ja viittaa nimenomaisesti osakeyhtiölakia koskevaan hallituksen esitykseen. Näin ollen tuollaiseen konserniavustukseen tulee suhtautua kriittisesti.

Ennakkopäätöksen kohteena olevaa tilannetta, jossa emoyhtiö antaa konserniavustusta kokonaan omistamalleen tytäryhtiölle, hallituksen esityksessä ei ole käsitelty.

Konserniavustuksen hyväksyttävyyden edellytyksenä asianmukainen liiketaloudellinen peruste

Ennakkopäätöksen perusteluissa on ensiksi todettu, että emoyhtiön tytäryhtiölleen suorittamassa konserniavustuksessa ei ole suoranaisesti kysymys osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesta varojen jakamisesta osakkeenomistajille osingonjaon tai muun momentissa mainitun perusteen nojalla eikä myöskään saman pykälän 2 momentissa tarkoitetuista tilanteista.

Emoyhtiön tytäryhtiölleen antaman konserniavustuksen yhtiöoikeudellista hyväksyttävyyttä on arvioitava ensi sijassa sanotun pykälän 3 momentin perusteella. Sen mukaan muu liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojen jakoa.

Konserniavustuksen yhtiöoikeudellista hyväksyttävyyttä arvioitaessa keskeistä on siten se, onko kirjanpitoon sinänsä asianmukaisesti kirjatuille, konserniavustusten antamista koskeneille liiketapahtumille ollut osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettu liiketaloudellinen peruste. Tämä puolestaan edellyttää ensinnäkin sitä, että konserniavustuksen antamista voidaan pitää yhtiön toiminnan tarkoituksen kannalta hyväksyttävänä. Konserniavustuksen yhtiöoikeudellista hyväksyttävyyttä arvioitaessa huomioon on näin ollen otettava osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n yleissäännös, jonka mukaan yhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä.

Lisäksi huomioon on otettava osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta koskeva osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n yleislauseke, jonka mukaan yhtiökokous, hallitus, toimitusjohtaja tai hallintoneuvosto ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella.

Vähemmistöosakkeenomistajien oikeus osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:ssä tarkoitettuun vähemmistöosinkoon ei kuitenkaan vielä sellaisenaan merkitse sitä, että konserniavustusten antamisen voitaisiin katsoa loukkaavan osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta ja että konserniavustukset tulisi aina vähemmistöosinkoa määrättäessä ottaa huomioon riippumatta siitä, onko konserniavustuksille ollut asianmukaiset liiketaloudelliset perusteet.

Vähemmistöosakkeenomistajien oikeuksien kannalta keskeistä on siis arvioida sitä, onko maksettuja konserniavustuksia voitu niiden antamisajankohtana pitää liiketaloudellisesti perusteltuina, kun huomioon otetaan myös edellä mainitut voiton tuottamisen tarkoitusta ja osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta koskevat keskeiset yhtiöoikeudelliset periaatteet. Konserniavustusten yhtiöoikeudellista hyväksyttävyyttä arvioitaessa yhtiön liiketaloudellisten etujen ja tavoitteiden sekä vähemmistöosakkeenomistajien oikeuksien yhteensovittaminen edellyttää tapauskohtaista harkintaa.

Milloin konserniavustuksen maksaminen voidaan katsoa osakeyhtiölain vastaiseksi?

Korkein oikeus toteaa, että konserniavustuksen maksamista voidaan pitää osakeyhtiölain vastaisena ainakin silloin, kun avustuksilla pyritään tarkoituksellisesti estämään yhtiön tuottaman voiton näyttäminen ja välttämään kyseisen yhtiön vähemmistöosakkeenomistajille tapahtuva voitonjako. Kysymys on tällöin niin sanotusta osakkeenomistajien näännyttämisestä, jonka tunnusmerkkeihin usein kuuluu menettelyn jatkuvuus tai toistuvuus sekä konserniavustusten liiketaloudellisten perusteiden kyseenalaisuus. Vähemmistöosakkeenomistajien oikeudet voivat rajoittaa konserniavustuksen antamista merkittävästi myös silloin, kun tytäryhtiö antaa avustuksen emoyhtiölleen.

Lisäksi päätöksessä on todettu, että emoyhtiön konserniavustus tytäryhtiölle voi vaarantaa emoyhtiön osakkeenomistajien oikeuksia, jos tytäryhtiö ei ole emoyhtiönsä kokonaan omistama. Kun emoyhtiö maksaa konserniavustuksen kokonaan omistamalleen tytäryhtiölle, avustusvarat parantavat tytäryhtiön taloudellista asemaa ja tilikauden taloudellista tulosta. Tällöinkin konserniavustuksena suoritetut varat sinänsä siirtyvät emoyhtiön varallisuuspiirin ulkopuolelle, mutta konserniavustuksen voidaan tällöin pääsääntöisesti katsoa lisäävän emoyhtiön omistamien tytäryhtiön osakkeiden arvoa. Vaikka osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena on osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n mukaan tuottaa voittoa osakkeenomistajille, säännös ei esitöidensä mukaan tarkoita velvollisuutta tuottaa mahdollisimman suurta määrää voitonjakokelpoisia varoja lyhyellä aikavälillä, vaan voiton tuottamista tarkastellaan pidemmällä ajanjaksolla. Yhtiön voitontuottamiskyvyn parantaminen lisää yhtiön ja sen osakkeiden arvoa. Yhtiöoikeudellisesti hyväksyttävää voi siten olla konserniavustuksen myöntäminen esimerkiksi tytäryhtiön tuotantokoneiston uudistamiseksi tai muiden vastaavien investointien rahoittamiseksi silloin, kun tällaisten toimenpiteiden voidaan katsoa olevan myös emoyhtiön ja sitä kautta osakkeenomistajien edun mukaisia.

Sen sijaan konserniavustuksen antaminen saattaa olla vailla liiketaloudellista perustetta ja siten yhtiön tarkoituksen vastaista sekä merkitä epäoikeutetun edun saamista yhtiön tai sen osakkeenomistajan kustannuksella varsinkin silloin, jos konserniavustus ei missään muodossa hyödytä sen antanutta yhtiötä. Näin voidaan arvioida emoyhtiön kokonaan omistamalleen tytäryhtiölle maksamaa konserniavustusta, jos tytäryhtiön taloudellinen tilanne on niin huono ja sen toimintaedellytykset ovat sillä tavoin vaarantuneet, ettei avustuksen antaminen riitä turvaamaan toiminnan jatkuvuutta eikä siksi merkittävästi vaikuta tytäryhtiön osakkeiden arvoon. Emoyhtiön ja sen osakkeenomistajien mahdollisuudet saada antamaansa konserniavustusta vastaava hyöty myöhemmin tytäryhtiön osakkeiden arvonnousun, osinkojen tai muun suorituksen kautta voivat tällöin olla varsin heikot. Konserniavustukselta saattaa puuttua liiketaloudellinen peruste myös silloin, kun tytäryhtiön liiketoiminta on jo ilman avustusta voitollista eikä muita liiketaloudellisesti perusteltuja, esimerkiksi jo tiedossa oleviin merkittäviin investointeihin liittyviä, tarpeita voida osoittaa.

Mihin ratkaisussa päädyttiin – olivatko liiketaloudelliset perusteet olleet olemassa?

Korkein oikeus hyväksyi ratkaisussaan alempien tuomioistuinten perustelut, joiden mukaan konserniavustusten maksaminen oli perustunut kysymyksessä olevien tytäryhtiöiden liiketoiminnan tappiollisuuteen ja emoyhtiön verotuksessa konserniavustuksista saatavissa olleisiin verohyötyihin. Kyseisessä tilanteessa emoyhtiö oli suoraan omistanut yhden tytäryhtiön ja tuo tytäryhtiö puolestaan kaksi ”omaa” tytäryhtiötä. Konserniavustuksilla oli pyritty ylläpitämään konsernin yritysten toimintaedellytyksiä.

Tytäryhtiöiden tulokset olivat kahdelta edelliseltä tilikaudelta olleet tappiollisia ja kaksi yhtiöistä olisi ollut vaarassa menettää oman pääomansa kokonaan ilman konserniavustuksia. Selvitystä ei toisaalta korkeimman oikeuden mukaan ollut esitetty siitä, että konserniavustuksen maksamiseen olisi liittynyt riski niiden menettämisestä siten, etteivät ne tuottaisi sitä pitkän aikavälin hyötyä, johon niiden maksamisella on pyritty. Toimenpiteet olivat olleet liiketaloudellisesti perusteltuja, kun otettiin huomioon yritysten toimintaympäristössä havaitut ja varautumista vaatineet ongelmat.

Lisätietoa: