Ratkaisussa KKO 2014:20 korkeimmassa oikeudessa oli esillä yhtiön yhteisösakkoon tuomitsemisen ohella kysymys yhteisösakon mittaamisesta.

Rakennusyhtiö oli toiminut vuonna 2007 pääurakoitsijana pysäköintihallin rakennusurakassa. Eräs ohennuslouhintaräjäytys oli irrottanut ja singonnut kalliota kallioseinän toisella puolella valmiiksi sijainneeseen parkkihalliin. Yhtiön työmaapäällikkö ja työnjohtaja oli tuomittu tapauksen johdosta rangaistukseen työturvallisuusrikoksesta. Korkein oikeus tuomitsi yhtiön 180 000 euron yhteisösakkoon katsoen, ettei yhtiön toiminnassa ollut noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta työturvallisuusrikoksen ehkäisemiseksi. Muun muassa Etelä-Suomen aluehallintoviraston mukaan kyseistä yhteisösakkoa on pidettävä määrältään poikkeuksellisen suurena. Esimerkiksi vuonna 2012 keskimääräinen yhteisösakko oli Tilastokeskuksen mukaan 9 807 euroa.

Yhteisösakko tuomitaan määräeuroin. Sen alin määrä on 850 euroa ja ylin 850 000 euroa. Sakon mittaamisperusteista säädetään Rikoslain 9 luvun 6 §:ssä. Sakon määrä vahvistetaan laiminlyönnin laadun ja laajuuden tai johdon osuuden sekä oikeushenkilön taloudellisen aseman mukaan. Laiminlyönnin ja johdon osuuden merkitystä arvioitaessa on huomioitava tehdyn rikoksen laji ja vakavuus, rikollisen toiminnan laajuus, tekijän asema oikeushenkilön toimielimissä, se, osoittaako oikeushenkilön velvollisuuksien rikkominen piittaamattomuutta lain säännöksistä tai viranomaisten määräyksistä, sekä muualla laissa säädetyt rangaistuksen mittaamisperusteet.

Mikäli rangaistusvastuu perustuu oikeushenkilön velvollisuuksien laiminlyöntiin, kuten tapauksessa KKO 2014:20, on arvioinnin kohdistuttava ensisijaisesti oikeushenkilön omaan toimintaan eikä varsinaisen tekijän menettelyyn. Korkein oikeus totesi yhtiön suhtautumisen työturvallisuuden organisointiin ja valvontaan päätoimialansa vaarallisella osa-alueella olleen moitittavaa. Lisäksi oikeus katsoi, että yhtiössä oli suhtauduttu piittaamattomasti räjäytystyötä koskeviin järjestysohjeisiin. Laiminlyöntien laatu ja laajuus puolsivat tapauksessa oikeuden mukaan selvästi alarajaa korkeampaa, mutta ei kuitenkaan ylärajaa lähestyvää yhteisösakkoa.

Laiminlyönnille tai johdon osuudelle ja oikeushenkilön taloudelliselle asemalle tulisi lähtökohtaisesti antaa suunnilleen sama painoarvo yhteisösakon suuruutta määrättäessä. Tämä tarkoittaa lähinnä, ettei yhteisösakkoa tule määrätä asteikon yläpäästä silloin kun yhtiön taloudellinen asema on kovin heikko, vaikka laiminlyönti tai johdon osuus rikokseen olisi kuinka vakava tahansa. Sama pätee, mikäli menettely ylittää vain hiuksenhienosti rangaistusvastuun rajan, vaikka yhtiön taloudellinen asema olisikin poikkeuksellisen vahva.

Taloudellista asemaa arvioitaessa otetaan huomioon oikeushenkilön koko, vakavaraisuus, toiminnan taloudellinen tulos sekä muut oikeushenkilön talouden arvioimiseen olennaisesti vaikuttavat seikat. Tällaisena muuna talouden arviointiin olennaisesti vaikuttavana seikkana korkein oikeus arvioi yhtiön asemaa konsernin tytäryhtiönä. Korkein oikeus totesi, että yhteisösakkoa koskevan hallituksen esityksen HE 95/1993 mukaan konsernin osina olevia itsenäisiä yhtiöitä on yleensä käsiteltävä konsernista erillään. Jos kyseessä on konsernin tytäryhtiö, yhtiön todellista taloudellista asemaa arvioitaessa voidaan kuitenkin huomioida konsernisuhde siinä määrin, kun se vaikuttaa konkreettisesti tytäryhtiön taloudellisen aseman arviointiin. Pelkkä konsernisuhde ei siten korkeimman oikeuden mukaan osoita vaikutusta tytäryhtiön taloudelliseen asemaan.

Ratkaisussa KKO 2014:20 korkein oikeus perusti lopulta yhtiön taloudellisen aseman arvioinnin yhtiön tilinpäätöstietoihin, joita oikeus arvioi usealta vuodelta. Korkein oikeus kiinnitti huomiota ensinnäkin siihen, että yhtiön toiminnan tulos oli ollut selvästi voitollinen jokaisella tarkastellulla tilikaudella. Taseiden loppusummat ja liikevaihto osoittivat lisäksi, että kyse on toimialallaan suuresta yrityksestä. Lisäksi yhtiö oli jakanut vuosina 2009–2012 konserniavustuksia, joita ilman tulos olisi ollut vielä parempi. Yhtiön asema oli oikeuden mukaan kokonaisuudessaan sellainen, että sen taloudellinen kantokyky kesti tuntuvan yhteisösakon tuomitsemisen ja yhteisösakko voitiin määrätä laiminlyönnin laadun ja laajuuden perusteella.

Rikosoikeudellisten seurausten perusfunktioita on saada aikaan sellainen pelotevaikutus, että potentiaalinen rikoksentekijä mieltää teostaan seuraavan vastuun niin ankaraksi, että pidättäytyy rikoksen tekemisestä kokonaan. Käsillä olevassa ennakkopäätöksessä korkein oikeus on pyrkinyt tuomitsemaan yhteisösakon ankaruudeltaan suhteessa yhtiön tilinpäätöstiedoista ilmenevään taloudelliseen asemaan, vaikka tämä on johtanutkin suuruudeltaan tuntuvasti keskimäärin tuomittuja yhteisösakkoja määrältään suurempaan yhteisösakkoon. Vaikka taloudellista asemaa tulisi aina arvioida kokonaisuutena yhtiön koko, vakavaraisuus, toiminnan taloudellinen tulos sekä muut seikat huomioiden, voidaan kaiken kaikkiaan todeta, että mitä parempaa taloudellista tulosta yhtiön tilinpäätöstiedot osoittavat, sitä suurempi yhteisösakko yhtiölle on käytännössä mahdollista tuomita.

Lisätietoa: