Itä-Suomen hovioikeus antoi 20.3.2018 päätöksen, jossa se katsoi, että tarjoaja oli tarjouskilpailuun osallistuessaan hyväksynyt tarjouskilpailun ehdot ja suostunut siihen, että tarjous on voimassa edellytetyn ajan, eikä tarjoajalla siten ollut oikeutta kieltäytyä allekirjoittamasta hankintasopimusta. Hovioikeuden päätöksen mukaan hankintayksikön ja tarjoajan välille voi syntyä sopimusoikeudellisia velvoitteita huolimatta siitä, että osapuolten välillä ei ole hankintasopimusta.  

Asian käsittely käräjäoikeudessa

Tapaus sai alkunsa Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (”hankintayksikkö”) pyydettyä tarjouksia Puijon sairaalan peruskorjauksen ensimmäisen vaiheen putkiurakasta. Määräaikaan mennessä tarjouksia saapui kolme kappaletta, joista voittajaksi valintakriteerinä olleen halvimman hinnan perusteella valikoitui Kuopion Talotekniikka Oy (”tarjoaja”). Tarjoajan tarjous oli voimassa 120 päivää. Tarjouksen hyväksyvä hankintapäätös annettiin tarjoajalle tiedoksi 17.3.2015.

Ennen lopullisen urakkasopimuksen allekirjoittamista, tarjoaja ilmoitti 1.7.2015 hankintayksikölle, ettei sen tekemä tarjous ole enää voimassa eikä sido yhtiötä. Koska alkuperäisen hankintapäätöksen mukaista urakkasopimusta ei syntynyt, joutui hankintayksikkö neuvottelemaan urakan toteuttamisesta toisen urakoitsijan kanssa. Uusi urakkasopimus allekirjoitettiin alkuperäisessä hankintapäätöksessä toiseksi tulleen yhtiön kanssa.

Hankintayksikkö vaati tarjoajaa korvaamaan sopimuksentekorikkomuksen johdosta positiivisen sopimusedun mukaisen vahingon, yhteensä noin 600 000 euroa, urakoitsijan vaihtumisesta aiheutuneet ylimääräiset hallinnolliset kulut, sekä hankintayksikön oikeudenkäyntikulut.

Hankintayksikkö katsoi, että koska hankintalaki ei sisällä säännöksiä tehdyn tarjouksen sitovuudesta, tulee tarjouksen sitovuuden osalta soveltaa oikeustoimilain säännöksiä ja erityisesti lain 1 luvun tarjous-hyväksymis-mekanismia. Hankintayksikkö katsoi tarjouksen tulleen voimaan antaessaan tiedon tarjouksen hyväksymisestä tarjoajalle (17.3.2015), josta seurasi molemmille osapuolille velvollisuus allekirjoittaa hankintasopimus.

Tarjoaja puolestaan katsoi, ettei sillä ollut velvollisuutta tehdä urakkasopimusta, koska sen tarjouksen voimassaoloaika oli päättynyt. Hankintayksikön mukaan tarjoaja oli menettänyt oikeutensa vedota päättyneisiin määräaikoihin sen vuoksi, että se oli jatkanut urakan valmistelutoimia määräaikojen päättymisestä huolimatta ja siten toiminnallaan synnyttänyt hankintayksikölle perustellun luottamuksen hankintasopimuksen allekirjoittamiseen.

Käräjäoikeuden ratkaistavaksi jäi, oliko tarjoajalla ollut tarjouksen hyväksymisen jälkeen määräajoista riippumaton velvollisuus tehdä lopullinen hankintasopimus hankintayksikön kanssa ja oliko tarjoaja syyllistynyt sopimusrikkomukseen jättämällä hankintasopimuksen tekemättä. Käräjäoikeuden mukaan hankintalain muotosäännöksen noudattaminen on edellytys pätevän sopimuksen syntymiselle. Tästä seuraa, että oikeustoimilaissa säännelty sopimuksen syntymekanismi ei koske määrämuotoisina pidettäviä hankintasopimuksia, eikä hankintayksikön näkemystä tarjouksen sitovuudesta tältä osin voitu hyväksyä.

Käräjäoikeus katsoi, etteivät sopimusneuvottelut aiheuttaneet oikeudellista sidonnaisuutta. Hankintayksikkö oli asettanut tarjouspyynnössä tarjouksen voimassaololle 120 päivän määräajan. Vastaavan ajan oli tarjouksessaan asettanut myös tarjoaja. Tämä oli käräjäoikeuden mukaan nähtävä kummankin osapuolen taholta asetetuksi ehdoksi sopimuksen syntymiselle. Hankintayksikkö oli tietoinen tarjoajan asettamasta määräajasta, eikä tarjoajalla voitu katsoa olleen erityistä velvollisuutta muistuttaa hankintayksikköä määräajan kulumisesta. Tarjoajalle ei näin ollen voitu katsoa syntyneen velvollisuutta tehdä lopullista hankintasopimusta hankintayksikön kanssa.

Käräjäoikeus antoi asiasta päätöksen 21.6.2017 ja hylkäsi hankintayksikön vaatimukset kokonaisuudessaan ja velvoitti hankintayksikön korvaamaan osan tarjoajan oikeudenkäyntikuluista. Hankintayksikkö valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen.

Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisu

Hovioikeus katsoi asiassa olleen riidatonta, että hankintayksikön ja tarjoajan välille ei ollut syntynyt hankintasopimusta tarjoajan kieltäydyttyä sen allekirjoittamisesta. Tarjouksen sitovuuden osalta hovioikeus viittasi korkeimman oikeuden ratkaisuun 2008:57, jonka mukaan tarjous sitoi oikeustoimilain 7 §:n nojalla tarjoajaa siitä päivästä lukien, kun hankintayksikkö oli ottanut tarjoajan tarjouksesta selon tarjousten avaamisen yhteydessä. Hovioikeuden mukaan myös hankintayksiköllä voi olla tarve saada oikeussuojaa ja siksi hovioikeus katsoi, että hankintalain 76 § (321/2010) ei tyhjentävästi sääntele hankintasopimuksen syntymistapaa. Mainitusta hankintasopimuksen syntymistä koskevasta erityissäännöksestä huolimatta hankintasopimus voi joissakin tilanteissa syntyä muutenkin kuin kirjallisen sopimuksen allekirjoittamisella. Tämän vuoksi oikeustoimilaki voi tulla sovellettavaksi viimesijaisena oikeuslähteenä.

Hovioikeus katsoi, että sen jälkeen, kun hankintayksikkö on tarjouksen voimassaoloaikana ottanut selon tarjouksesta ja tehnyt hankintapäätöksen, ei tarjouksen voimassaoloajalla ole enää merkitystä tarjouskilpailun voittaneen tahon osalta. Tarjoaja on osallistuessaan tarjouskilpailuun hyväksynyt tarjouskilpailun ehdot ja suostunut siihen, että tarjous on voimassa edellytetyn ajan. Hankintayksikkö oli ottanut selon tarjouksista tarjouksen voimassaoloaikana 17.2.2015, josta lukien tarjoajan tarjouksen on katsottava olleen sitova. Kirjallinen hankintapäätös oli myös tehty tarjouksen voimassaoloaikana 16.3.2015. Hankintapäätös annettiin tarjoajalle tiedoksi 17.3.2015 ja se tuli lainvoimaiseksi 8.4.2015, jonka jälkeen osapuolten olisi tullut tehdä hankintasopimus, ellei hankintapäätöksen jälkeen ole ilmennyt hankintayksiköstä tai tarjoajasta johtuvia syitä, jotka olisivat estäneet sopimuksen tekemisen. Hovioikeus katsoi, ettei asiassa ollut käynyt ilmi hyväksyttäviä perusteita, jotka olisivat estäneet hankintasopimuksen tekemisen, eikä tarjoajalla siten ollut oikeutta peruuttaa tarjoustaan ja olla allekirjoittamatta hankintasopimusta.

Hovioikeus katsoi, että vaikka osapuolten välille ei ollut syntynyt hankintalain mukaista hankintasopimusta, ei se kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettei osapuolten välille olisi syntynyt minkäänlaisia sopimusoikeudellisia velvoitteita. Sopimuksentekorikkomuksessa on kysymys prekontraktuaalisesta vastuusta, jossa korvattavaksi tulevat useimmiten neuvotteluista ja sopimuksen valmistelusta aiheutuneet vahingot, mutta tietyissä tilanteissa myös positiivinen sopimusetu. Tällainen tilanne voi olla käsillä julkisissa hankinnoissa, joissa sopimuksentekorikkomus kohdistuu lakiin perustuvaan velvoitteeseen solmia sopimus edullisimman tarjouksen tehneen kanssa. Kun hankintayksikkö on hyväksynyt etukäteen määriteltyjen kriteerien perusteella tarjouskilpailun voittaneen tarjouksen, on sen tekijä edelleen sidottu tarjoukseensa ja tarjouskilpailun periaatteet tulevat tarjouspyynnön ja sen pohjalta annetun tarjouksen perusteella sekä hankintayksikköä että tarjouksen antajaa sitoviksi sopimuksenteon ehdoiksi.

Hovioikeus katsoi, että tarjoaja on menettelyllään syyllistynyt sopimuksentekorikkomukseen ja asiassa oli käsillä erityiset perusteet positiivisen sopimusedun korvaamiseksi. Näin ollen hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti tarjoajan suorittamaan hankintayksikölle positiivisen sopimusedun korvauksena 606 000 euroa ja urakoitsijan vaihtumisesta aiheutuneina ylimääräisinä hallinnollisina kuluina 6 421,78 euroa. Lisäksi tarjoaja velvoitettiin suorittamaan hankintayksikölle oikeudenkäyntikuluja sekä käräjäoikeuskäsittelyn että hovioikeuskäsittelyn osalta.

Hovioikeuden päätös ei ole vielä lainvoimainen. Määräaika valitusluvan pyytämiseen korkeimmalta oikeudelta ja valituksen tekemiseen päättyy 21.5.2018.

Lisätietoa: