Euroopan parlamentin ja neuvoston julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevat direktiivit hyväksyttiin helmikuussa 2014. Direktiivien tavoitteena on mm. yksinkertaistaa hankintasääntelyä ja parantaa pk-yritysten asemaa hankintamenettelyissä. EU:n jäsenvaltioiden oli määrä saattaa direktiivin määräykset osaksi kansallista lainsäädäntöä 18.4.2016 mennessä. Suomessa direktiivien kansallinen täytäntöönpano on viivästynyt, mutta hallituksen esitys hankintamenettelyä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 108/2016 vp) on nyt vihdoin pitkän valmistelun jälkeen annettu eduskunnalle.

Yksi keskeisimmistä hallituksen esityksessä ehdotetuista muutoksista koskee sidosyksikköhankintojen eli ns. in house -hankintojen sääntelyä. Esimerkiksi kunnat omistavat usein yhtiöitä, joilta ne hankkivat tavaroita tai palveluita. Jatkossakin tällaisen yhtiön sidosyksikköasema tulee arvioida valvontavaltaa ja toiminnan kohdistamista koskevien edellytysten perusteella. Hallituksen esityksen mukaan yhtiön omistava hankintayksikkö ei kuitenkaan voisi ostaa omistamaltaan yhtiöltä tavaroita tai palveluita kilpailuttamatta, mikäli yhtiön ulosmyynnin osuus ylittäisi 5 prosenttia sen liikevaihdosta.  Jotta yhtiön sidosyksikköasema säilyy, yhtiön tulee siis harjoittaa 95 prosenttia liiketoiminnastaan omistajatahonsa kanssa.  Lisäksi ulosmyynnille ehdotetaan euromääräistä ylärajaa, joka hallituksen esityksen mukaan olisi 500.000 euroa. Hallituksen esitys on nykyistä lakia, hankintadirektiiviä ja hankintalain valmistelutyöryhmän mietintöä huomattavasti ankarampi, koska in house -hankinnat on katsottu ongelmallisiksi hankintalainsäädännön ja kilpailun vääristämisen estämistä koskevien tavoitteiden näkökulmasta.

In house -hankintojen sääntelyä ehdotetaan lisäksi muutettavan siten, että laajenisi kattamaan myös ns. käänteiset sidosyksikköhankinnat sekä saman hankintayksikön omistamien sidosyksikköjen keskinäiset hankinnat. Muutos on toivottava, koska voimassa oleva hankintalaki ja erityisalojen hankintalaki eivät sisällä määräyksiä käänteisistä sidosyksikköhankinnoista tai sidosyksikköjen keskinäisistä hankinnoista, vaikka käytännössä näitä hankintoja tehdään paljon.

Käänteisiä sidosyksikköhankintoja ovat hankinnat, joissa sidosyksikkö tekee hankintasopimuksen määräysvaltaa käyttävän hankintayksikön kanssa. Jos esimerkiksi kunnan sidosyksikköasemassa oleva yhtiö, joka olisi myös tässä laissa tarkoitettu hankintayksikkö, tekisi hankintasopimuksen kunnan kanssa esimerkiksi taloushallinnon palveluista, kyse on käänteisestä sidosyksikköhankinnasta. Hallituksen esityksessä mahdollistetaan myös ns. in house sisters -hankinnat, eli samaan konserniin kuuluvat sidosyksiköt voivat myydä tavaroita tai palveluja toiselle sidosyksikölle hankintoja kilpailuttamatta edellyttäen, että sidosyksiköillä on sama omistaja.

Merkittävä muutos on myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston rooli hankintojen valvonnassa. Ensisijaisesti valvonnan tarkoituksena olisi puuttua täysin lain säännöksistä piittaamatta tehtyihin suorahankintoihin, joista ei ole lainkaan ilmoitettu, sekä muihin merkittäviin suorahankintoihin rinnastuviin menettelyltään karkeasti virheellisiin tai syrjiviin hankintoihin. Esityksen mukaan jokainen, joka katsoo hankintayksikön menetelleen hankintalain vastaisesti, voisi tehdä KKV:lle toimenpidepyynnön menettelyn lainmukaisuuden tutkimiseksi. KKV voisi ottaa toimivaltaansa kuuluvan asian tutkittavakseen myös omasta aloitteestaan. Lisäksi KKV voisi esittää markkinaoikeudelle seuraamuksen määräämistä esimerkiksi laittoman suorahankinnan johdosta.

Voimassa olevan hankintalainsäädännön mukaisesti markkinaoikeuden päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusoikeutta esitetään rajoitettavaksi siten, että valittaminen markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttäisi jatkossa valituslupaa. Hallituksen esityksessä tätä on perusteltu hankinta-asioihin liittyvien kiireellisyysnäkökohtien sekä muutoksenhaun kohteena olevan tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan oikeussuojan turvaamisella. Ehdotus heikentää kuitenkin selvästi julkisiin hankintoihin osallistuvien yritysten oikeusturvaa.

Kynnysarvojen osalta hallitus esittää, että tavara- ja palveluhankintojen kansallinen kynnysarvo nousisi nykyisestä 30.000 eurosta 60.000 euroon sekä sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen kynnysarvo 100.000 eurosta 400.000 euroon. Rakennusurakoiden kansallinen kynnysarvo sen sijaan pysyisi nykyisessä 150.000 eurossa. Kynnysarvojen nostamisella pyritään lisäämään arvoltaan pienten tai sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen joustavuutta.

Kansallisiin hankintoihin esitetään nykyistä lainsäädäntöä väljempiä säännöksiä, jolloin hankintayksiköt voisivat nykyistä joustavammin päättää tavasta, jolla se toteuttaa kilpailutuksen. EU-hankintojen osalta tärkeimpiä muutoksia ovat kokonaan uusi hankintamenettely, innovaatiokumppanuus, joka mahdollistaisi paremmin innovatiivisten hankintojen tekemisen. Lisäksi neuvottelumenettelyn ja kilpailullisen neuvottelumenettelyn kulusta säädettäisiin voimassa olevaa lainsäädäntöä tarkemmin. Hankintojen jakamisesta osiin tulisi periaatteellinen pääsääntö. Kannustamisella hankintojen jakamiseen pyritään vahvistamaan pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia. EU-hankintojen osalta merkittävä muutos on myös hankintoihin liittyvän tietojenvaihdon sähköistäminen.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian niiden hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen. On huomioitava myös se, että ennen uuden lainsäädännön voimaantuloa voimassaolevan hankintalain lisäksi myös direktiivien ehdottomat, riittävän selkeät ja tarkat säännökset tulevat sovellettaviksi.

Lisätietoa: